torstai 27. maaliskuuta 2014

IE – koulutuksen alkumetrit!

Instrumental Enrichment on oppimistaitojen harjoitusohjelma, jonka aineisto koostuu pääasiassa visuaalisesta aineistosta. Ohjelma kehittää suunnittelua, harkintaa ja oivaltavaa ajattelua. IE on luotu opetusvälineeksi oppimisvaikeuksista kärsivien opetukseen, mutta tänä päivänä se on laajasti käytössä yli kahdeksanvuotiaiden lasten, nuorten ja aikuisten kanssa.

Mulla on ensimmäinen päivä IE 1 – kurssia takana ja täytyy sanoa että koulutus vaikuttaa huikealta. Koulutuksen järjestää Työn Paikka –hanke ja kouluttajat tulevat Tiedonpuu ry:stä ja Ajattelutaitojen opetuksesta. Setlementissä on kesällä 2014 jo kolme IE – ohjaaja koulutuksen saanutta työntekijää. TyöPolku -hankkeessa aiomme ottaa opit käyttöön asiakkaiden kanssa kesällä järjestettävän kurssin aikana.
Sitä ennen otan kynän käteen ja lähden oivaltamaan!

Kevätterveisin,
Susanna

Lähteet:
http://www.tiedonpuu.fi/ie.php


torstai 20. maaliskuuta 2014

Työntekijän esittely: Sofia

Heippa! 

Olen Sofia, 21-vuotias ja aloitin työt Hämeenlinnan setlementissä maaliskuun alussa. Työskentelen Kaarisillassa ohjaajana. Olen lähihoitajaopiskelija ja aion erikoistua lapsiin ja nuoriin. Aiemmin olen työskennellyt vammais- ja vanhustyössä, joten työ setlementissä on kovin uutta ja erilaista minulle!


Olen suomalaiskreikkalainen ja muutin Suomeen yhdeksän vuotta sitten perheeni kanssa Kreikasta. Vapaa-ajallani yleensä rentoudun elokuvia katsellen. Pidän kovasti matkustamisesta ja kesäisin lähdenkin usein kiertelemään maailmaa. Olen myös hyvin eläinrakas!

Odotan kovasti tapaavani uusia ihmisiä sekä oppivani paljon uutta setlementissä!

Aurinkoista kevättä,
Sofia

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Jos olisit talo, millainen talo olisit?

Kuntouttavan työtoiminnan vuosi on käynnistynyt rytinällä vanhoin ja uusin kujein. Olemme suunnitelleet uusia tuotteita kierrätysmateriaaleista, valmistaneet tilaustöitä, järjestelleet tiloja sekä maalanneet niin isoilla kuin pienillä pensseleillä. Kaiken tohinan keskellä olemme pohtineet omaa polkua työntäyteisessä maailmassa, omassa elämässä ja myös täällä setlementissä.

Ehkä osa teistä onkin joskus leikkinyt leikkiä ”Jos olisin.. niin olisin…”. Mekin teimme niin! ”Jos olisin talo niin millainen talo olisin?” – tehtävänannon kautta pohdimme omaa itseämme. Millaiset perustukset minulla on? Millaisessa kunnossa on ulkomaali ja seinät? Entäs sitten sisältäpäin? Olisiko tarvetta pikku rempalle? Käsittelyssä keskityimme terveyteen ja toimintakykyyn, omaan osaamiseen ja motivaatioon.

Harjoituksessa on herkullista pohtia myös sitä, millaisessa ympäristössä talo seisoo. Pihapiirin muodostavat perhe ja lähiyhteisö, pihapiiriä ympäröivän maiseman taas muu välitön toimintaympäristö ja työyhteisö.

Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, annetaan kuvien puhua puolestaan:






Pohjana käytimme Työterveyslaitoksen julkaisemaa ja professori Juhani Ilmarisen kehittämää Työkyky -talomallia.

-Miia

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Mahdotonta kieltä opettamassa

Puhun hitaasti, normaalia äänen käyttöäni hieman voimakkaammin. Pyrin lausumaan joka ikisen sanan huolitellun selvästi niin, että jokainen kirjain ja tavu tulisi jokaista vivahdettaan myöten sanoissani esiin. Tehostan sanojeni merkityksiä melkeinpä liioittelevalla elekielellä. Puhun mahdollisimman oikeaa suomen kieltä ­ kirjakieltä ­ siis täsmälleen sitä kieltä, mitä äidinkielenopettajat takoivat minun ja jokaisen muun suomalaisen paksuihin kalloihin vuosikausien ajan koulunpenkkiä kuluttaessamme. Opetan suomen kieltä maahanmuuttajille.

Moni muu on opettanut ja opettaa näille samoille maahanmuuttajille tätä samaa kieltä ­ vain hieman yllä kuvaamaani varioiden. Ja maahanmuuttajat, varsinkin jos ovat olleet ahkeria, luulevat oppineensa. Ja ennen pitkää erehtyvät kanssakäymisiin suomalaisten kanssa. He kuuntelevat keskusteluitamme. Jotakin on pielessä. Kenties he rohkaistuvat aloittamaan keskustelun itse. Suomalainen vastaa ­ nyt on jotakin pahasti pielessä. Ja muutaman kerran yritettyään heille alkaa valjeta totuus: heitä on huijattu. Me olemme opettaneet heille aivan eri kieltä, mitä me itse puhumme.

Eräs heistä ­ hyvin sympaattinen herrasmies ­ kertoi, ettei hyödytä mitään loistaa vajavaisilla suomen kielen taidoillaan. Hänen mukaansa ei esimerkiksi ole mitään järkeä kysyä kaupan kassalla, “mitä maksaa?”, jos vastaukseksi saa satunnaisen mokelluksen “seiskytkuuseurookolkytviissenttii”. Tosin melkein jokainen suomalainen ymmärtää vastuksen. Mutta useimmat maahanmuuttaja eivät. Olen itse useampaan kertaan testannut asian sanomalla lukusanoja juuri sillä tavalla ja nopeudella lausuen kuin monet suomalaiset niitä sanovat ­ eikä kukaan opetettavistani ymmärrä, ei kukaan. “Vilkasittekste niittehtävii mist viime kerral puhuttii?” Ja minua kohti katsoo kaksitoista kysymysmerkkiä…

Suomen kielen opettaminen on paitsi äärimmäisen antoisaa myös yllätyksen täyteistä puuhaa: ei pidä hämmästyä mistään kysymyksestä, minkä ikinä voi vain kielestämme kysyä. Usein on todella vaikea ymmärtää, mitä ihmettä he eivät ymmärrä, kun luulet selittäneesi jo kaiken mahdollisen ainakin kolmeen kertaan peräjälkeen. Niinpä kolme hyvettä on ylitse muiden: kärsivällisyys, kärsivällisyys ja kärsivällisyys. Olet opettanut jonkun asian kaksi minuuttia sitten ja sitä ennen neljä minuuttia sitten ja nyt se menee jälleen pieleen... Mutta eihän se ole maahanmuuttajien syy, että suomen kieli ja ennen kaikkea sen oppiminen on niin älyttömän vaikeaa. Toisinaan on silti pakko purra huultaan, ettei pään sisässä kaikuva kikatus näy ulospäin, ei yhtään. Kun eihän toisen virheille saa nauraa, ei edes niille hassuimmillekaan…

Hannu