keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Sahramia, chiliä ja persiljaa – maistiaisia maailman ruokapöydiltä


Toukokuussa Turengissa järjestettiin tapahtuma Sahramia, chiliä ja persiljaa – maistiaisia maailman ruokapöydiltä. Tapahtumassa tarjoiltiin ruokamaistiaisia maailman eri kolkilta. Tapahtumassa luvattiin laittaa reseptit nettiin. Valitettavasti ruokalajeista ei ole valmistusohjeita, mutta internetistä löytyy varmasti apua, kun hakee tietoa ruokalajin nimellä.

Maistuvia kokkaushetkiä!
----
KANAA JA PAPUJA KONGOLAISITTAIN

Ainekset
:
kana (keitetty)
1kg ruskeita papuja (keitetty)
2 sipulia
1kg tomaatteja
2 valkosipulia
1pkt kanaliemi kuutio
öljyä
suolaa
riisi tai peruna lisäkkeenä

         
-----


KREIKKALAINEN KANAPAISTOS

Ainekset
:
broileri
valkosipuli jauhe
oliiviöljy
oregano
Retsina valkoviini
suola
pippuri
sitruuna
voi
Valmistetaan paistinpannulla
-----


KREIKKALAINEN RIISI

Ainekset
:
riisi
öljy
suola
pippuri
valkosipuli
sitruuna
-----


KONGOLAINEN MUNKKI

Ainekset
:
vehnäjauho
vesi
kananmuna
margariini (laktoositon)
sokeri
kuivahiiva
vaniljasokeria
öljy
Valmistetaan kuten suomalaiset munkit
-----


MEHEVÄ BROWNIES

Ainekset
:
400g voita
400g tummaa suklaata
6 kananmunaa
4dl sokeria
2tl vaniljasokeria
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
260g valkosuklaata
-----


KASVIS KERALA CURRY

Ainekset
:
peruna
porkkana
sipuli
fenkoli
kesäkurpitsa
tomaatti
kookosmaito
ja mausteet
(mm. korianteri, kumina, chili, sipuli, fenkoli, sinapinsiemen, paprika, mustapippuri)
-----


KREIKKALAINEN SIANLIHAPATA

Ainekset
:
sianliha
tomaattimurska
fetajuusto
valkoviini
oregano
valkosipuli
suola
pippuri
-----


TOMAATTINEN TARKARI

Ainekset
:
sipuli
tomaatti
valkosipuli
linssi
inkivääri
korianteri
kurkuma
jeera
mustapippuri
chili
kuminansiemen  
sinapinsiemen
-----


PIZZA

Ainekset:
vesi
öljy
vehnäjauhoa
sokeria
hiiva
suola

tomaatti-oliivipastakastike
Emmentaljuustoa
Mozzarellajuustoa
tomaattia
pestoa
pizzamaustetta
-----


KARJALANPIIRAKAT

Ainekset
:
suola
ruisjauhoja
vehnäjauhoa
vähälaktoosista voita
riisiä
laktoositonta maitoa
-----





tiistai 10. kesäkuuta 2014

Eräänä tuikitavallisena päivänä Kaarisillassa

Aamu yhdeksältä kiiruhdan töihin ensimmäisenä innokkaana uuteen päivään ja laitan tohkeissani aamukahvin tippumaan. Kahvinkeittimen suloinen ääni saa minut haaveilemaan rauhallisesta hetkestä kahvikupin ääressä. Hetken saavuttua ryntäävät paikalle toiset työntekijät. Kotoisa puheensorina täyttää Kaarisillan yläkerran ja kohta touhuavat työnteossaan. Jään päivystämään ensimmäisen asiakkaankin jo saapuessa.
"Minulla olisi tässä vaatteita korjattaviksi", kertoo asiakas. Pyydän häntä odottamaan hetken ja juoksen alakertaan ompelimoon.  Korjattavien vaateröykkiöiden keskeltä ompelijat pyytävät minua jatkamaan vanhan takin pielusten ratkontaa siksi aikaa, kun he käyvät palvelemassa asiakasta. Ratkoja viuhuen ompeleet purkautuvat ja takki valmistuu lisäkäsittelyyn. Korkea vaatepino kävelee alakertaan, tunnistan sen takaa tutun ompelijan ja pääsen takaisin päivystämään. Seuraava asiakas kurkistelee alakertaan, josta kuuluu ompelukoneen iloinen hurina.
"Minulla olisi työelämä ohjaajalle aika varattuna", hän ilmoittaa. Kipaisen viereiselle ulko-ovelle ja koputan. kop-kop-kop!  Ovi aukenee toimistoon, jossa monen touhun tuoma äänekäs hulina  ottaa minut vastaan. Kopiokoneelta löydän työelämä ohjaajan vaikuttava paperi pino kädessään. Pino päätyy käsiini ja huomaan kopioivani tiuhaan tahtiin juuri tuota samaa painavaa  pinoa purkaen, joka hetki sitten aiheutti hämmennystä suuruudellaan ohjaajan käsissä. Uskollisen kopiokoneen imaistessa viimeistä monistetta sisäänsä sujahdan takaisin paikalleni, jossa asiakas naputtelee sormiaan vastaanottotiskiin.
"Onko kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja paikalla?", hän kysyy. Kiiruhdan kokoushuoneeseen, jossa luova meteli tulvahtaa minua vastaan. Keskeytän ohjaajan vetämän yks-hetken, jossa maalataan aiheena kiire. Teoksen loppuun maalaamisen ohjaus onkin yllättäen vastuullani ja kaikki pensselit suhisten jatkamme taiteen parissa. Yltä päältä vesiväreissä tulemme yhteistilaan viettämään ruokatuntia.
Lautasten kolina, lusikoiden kilinä ja ihmisten sorina täyttävät viihtyisän tilan, johon kaikki hetkeksi istahdamme syömään. Suunnittelen ottavani tänään oikein ison annoksen, mutta kokkia kutsutaan paikalle kertomaan, mitä mahtaa päivän sapuska sisältää. Laktoosia, lihaa? Ruonlaittaja huikkaa minut kiireissään tiskialtaalle melkoisen vuoren ääreen. Viimeisen kupin kilahtaessa kuivauskaappiin ulko-ovelta kysytään työkokeilun ohjaajaa paikalle.
Kädet märkinä askellan toimistoon, josta kuuluu vikkelä näppäimistön naputus. nap-nap-nap! "Ehtisitkös kirjoittaa tämän loppuun ja lähettää asiakkaalle?" "Toki, toki!" Sormet vipeltäen en huomaa istuvani vain toisella kannikalla ja kappas, löydän itseni lattialta tuolinjalka kädessä, onneksi sähköposti tuli lähetettyä perille.  Alakertaan rynnätessäni tuolinjalka kädessä, ei vastaantulijoiden tarvitse kahdesti pohtia mihin händymänin apua tarvitaan.
Sahan nitkutus ja vasaran pauke johdattavat minut perille. pam, klonk, pam, vhi-uh! Ja niin seisonkin porakone kädessäni ja ruuvaan kaappilokerikkojen ovia paikoilleen. Hikeä pyyhkien surautan viimeisen ruuvin kohdalleen ja vähin äänin livahdan yläkertaan. Taputtaessani otsaani paperilla joku koputtaa olkapäätäni kysyen suomenkielen taitajaa.
Suomenkielen kerhon ohjaaja selvittää oppilaille kieliopin saloja. Äkkiseltään jää verbin ominaisuuksien opettaminen huomaani. Innokkaat opiskelijat tarttuvat heti toimeen, vaikka väsähtänyt sijainen ei olekaan parhaimmillaan. Muisto rauhaisasta kahvihetkestä tuntuu lohduttavalta, sillä onhan kello jo kaksi ja osa ihmisistä kirmaa kotiin. Askel askeleelta tunnen kahvinaromin hivelevän makunystyröitäni. Päivästä nuhruutuneena ryömin portaita ylös kohti odottavaa taivasta…
Hillitön hulina, asiakkaita tupa täynnä ja korvia huumaava meteli täyttävät kaikki aistini. Olen keskellä pyörremyrskyä. Ojennan auttavan käteni. Matematiikkaa, Englantia, Kemiaa, Suomenkieltä. Haukon henkeä täyttäessäni kelan lomakkeita, sosiaalitoimiston kaavakkeita ja virastojen loppumattomalta tuntuvien lappujenarmeijan vyöryessä päälleni. Pinnistelen viimeisillä voimillani kirjatakseni kaikki kävijät.  Montako heitä oli, mitä teki, pyysi, milloin, kauanko, missä, en tiedä!
Kello saapuu neljä ja tupa tyhjenee, hiljenee muistoksi päivän jännittävistä hetkistä, iloisista nauruista, tapahtumista, jotka tuntuvat niin kaukaisilta ja tuovat mielessä syvää tyytyväisyyttä, tarkoitusta kaikkeen minkä voi hyväksi kokea; auttamisesta, yhteisöllisyydestä, avoimuudesta ja vilpittömyydestä. Kylmä aamuinen kahvini odottaa pöydällä, se maistuu paremmalta kuin koskaan. Mietin aivan hiljaa; Tätäkö on onni..

Harri ja Klisa

Hyvästit Tukiverkko-projektille!

Tukiverkko-projekti alkoi Hämeenlinnan setlementti ry:ssä vuonna 2009. Vuonna 2012 projekti sai jatkoa ja tuo jatkohanke päättyy 31.7.2014.

Tukiverkko-projekti on ollut monikulttuurista perhetyötä ja ammatillisesti koordinoitua vapaaehtoistoimintaa. Jatkohankkeen aikana lähes 50 vapaaehtoista on tukenut ja ohjannut lähes 150 maahanmuuttajataustaista henkilöä. Maahanmuuttajat ovat puolestaan tutustutaneet vapaaehtoisia omaan kulttuuriinsa ja toiminnassa mukana olleet ihmiset ovat oppineet toinen toisiltaan.

Tukiverkko-projektin molemmat työntekijät ovat jäämässä lomalle kesäkuun aikana, joten nyt on hyvä aika muistella projektia ja sen aikana tapahtuneita asioita muutaman kuvan avulla. Vapaaehtoistoiminta jatkuu Hämeenlinnan setlementissä, kun syksyllä aloittaa Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori.













Suurkiitos kaikille maahanmuuttajille ja vapaaehtoisille, jotka ovat olleet mukana toiminnassa! Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille!

Aurinkoista kesää!

-Jarna

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Jossain aukeaa ikkuna

Jäähyväiset ovat haikeat ja joskus vaikeatkin, mutta viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, miten välttämätöntä onkaan jättää jäähyväiset jos haluaa päästä eteenpäin.

Tämä aihe kumpuaa usein juuri tähän aikaan vuodesta kun vietetään nuorten valmistujaisia ja itsekin palaa mielessään siihen kutkuttavaan tunteeseen kun kaikki on yhtäkkiä mahdollista ja voi valita monista mahdollisuuksista. Toki näihin tilanteisiin joutuu elämässä myöhemminkin mutta vastavalmistuneena se oli niin kovin konkreettista. Oma asenne sitten ratkaisee kokeeko jäähyväiset mahdollisuutena vai uhkana.

Toisaalta jäähyväisten jättäminen on läsnä vahvasti ja hyvin monella tavalla työssä ihmisten keskellä, ihmisten kesken. Projekteja päättyy tai on aika ottaa askelia eteenpäin toisenlaisissa työtehtävissä. Aina täytyy luopua ja jälkeen jää ihmisen kokoinen aukko. Joskus jopa liikehuoneiston kokoinen aukko…

Setlementissä me kohtaamme koko ajan myös ihmisiä, jotka on pakotettu jättämään jäähyväiset koko siihenastiselle elämälleen – kotimaalle, läheisille, kulttuurille. Kaikelle tutulle. Näin isojen jäähyväisten jättäminen vie aikaa ja tie eteenpäin hidas kun kaikki on aloitettava alusta vieraassa ympäristössä.

Joka tapauksessa jäähyväiset ja niihin liittyvä luopuminen ovat vahvasti läsnä koko ihmisen elämän niin hyvässä kuin pahassa. Ja aina ne kantavat eteenpäin johonkin uuteen. Pitää luopua, jotta elämään mahtuu taas jotain uutta.

Avaan ikkunan. Kotipihassa odottaa vaihtolava.

-Miia