maanantai 26. tammikuuta 2015

Lyhytelokuva Kumppanuustalosta - coming soon!

Olen Kamal Afarin kotoisin Kurdistanista. Tulin Suomeen 2013, koska poliittinen tilanne kotimaassa oli uhkaava. Ammatiltani olen kameramies, olen tehnyt televisio- ja mediatyötä monta vuotta. Nyt asun Hämeenlinnassa perheeni kanssa ja opiskelen Tavastiassa maahanmuuttajan ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavassa koulutuksessa eli MAVAlla.



Olen työssäoppimisjaksolla Setlementissä kaksi viikkoa. Jakson aikana kuvaan lyhytelokuvaa Kumppanuustalosta ja sen toimijoista. Olemme tehneet kuvausaikataulun ja tähän mennessä olen kuvannut materiaalia jo suomen kielen kerhosta, Pysäkin käsityökerhosta sekä Rikusta ja A-killasta.

Vielä on paljon kuvattavia kohteita mm. FinFami, NUAS ja Kettuki. Kuvausprosessissa mukana on ollut Jaana ja Jenni, he ovat auttaneet käytännön järjestelyissä.  Kuvaaminen Kumppanuustalossa on mukavaa, koska ihmiset ovat sosiaalisia. Talossa on paljon kulttuureja ja erilaisia ihmisiä.


Lyhytelokuva valmistunee helmikuun aikana!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Muutaman viikon vierailun ajalta hajatietoa Unkarin Geresdlakin kylästä

Miksi olemme kiinnostuneita Baranyan läänissä sijaitsevasta pienestä Geresdlakin kylästä n. 25 km pohjoiseen vanhasta  historiallisesta Pécsin kaupungista?

Perheemme jäsenistä eräät ”löysivät” Helsingin Sanomista talvella 2013 ilmoituksen kylässä myynnissä olevasta talosta ja siitä se alkoi.  He kävivät Unkarissa, löysivät mieleisensä monista myytävistä taloista, tekivät siitä kaupat  ja niinpä Heikki ja minä suuntasimme matkamme elokuussa 2014  Unkariin. Löysimme kauniin aaltoilevan  maiseman, jossa oli tammien ja muiden meille tuntemattomien lehtipuiden rinnalla laajoja auringonkukka- ja maissipeltoja. Tonavalle oli matkaa vain 20 km ja sinne tietenkin piti mennä katselemaan virralla liikkuvia risteilyaluksia.  Lomatunnelmaa siis parhaimmillaan…

Mutta, mutta, sitten löytyi jotain vielä merkittävämpää eli seudun asukkaat ottivat meidät lämpimästi vastaan. Tyttäremme järjesti viikon lopulla talossaan ”open house”-tilaisuuden, jonne kaikki kutsutut tulivat. Oli kielten sekamelskaa, kun unkari, saksa ja suomi tulkitsivat yhteen kokoontuneiden ihmisten tunteita ja ajatuksia. Vaatimattomat puitteet peittyivät iloisen ja ystävällisen seurustelun alle ja yhdessä ihmeteltiin  talon portille kirjoitetun ”tervetuloa”-toivotuksen pituutta. Naapurit olivat neuvoneet ja näin kohdattiin kulttuurin erilaisuus kielen opettelun yhteydessä.

Kylässä asunee osa-aikaisesti n. 25-30 suomalaisperhettä, jotka ystävineen ja tuttavineen viettävät siellä aurinkolomia eli menevät keväällä jo maaliskuussa kevättä vastaan ja syksyllä korjataan puutarhoista hedelmäsatoa vielä lokakuussa. Meidät suomalaiset on otettu lämpimästi vastaan ja kylän mutkittelevilla poluilla, ja kaduilla tulee vastaan kyläläisiä, joka sauvakävelevät!  Eli yhteiselo on näinkin päin tuottanut  terveyttä edistävää hedelmää! Iloinen tervehdys ”jó napot” eli hyvää päivää  annetaan kaikille vastaantuleville ja puheisiinkin jäädään, jos löytyy yhteinen kieli. Minua puhutteli kadun toisella puolella asuvan 80-vuotiaan Frau Annan osoittama avoin ystävällisyys  ja hyväksyntä kyläläiseksi: miltei päivittäin hän kapusi talomme kuistille kahden keppinsä kanssa ja kun poikkesin hänen taloonsa, istuimme pitkiä tovia ja vaihdoimme kuulumisia alueella käytössä olevalla saksalla. Sovimme jopa siitä, että kun tulen uudelleen kylään, ryhdymme yhdessä ”äänittämään” hänen monia kylään ja Unkariin liittyviä muistelujaan ja lauluja, joita hänellä oli valtava määrä muistissaan. Voiko tulijan ottaa paremmin vastaan?

Kummallisin asia minulle on ollut se, että me kylän suomalaisetkin muutumme yhteisöllisiksi tuolla kaukana maailmalla: viikoittaiset lauluillat tai muut tapaamiset ja toinen toisiinsa tutustumishetket tuntuivat hyviltä ja opimme siinä sivussa toisiltamme paikallistietoa maasta, mikä taas auttaa meitä siellä arjessamme.

 Kylässä viettämiemme muutaman viikon aikana tutustuimme myös Unkarin historiasta kumpuaviin ongelmiin eli monen eri etnisestä taustasta tulevien yhteiselon kiemuroihin. Kylän raitilla tapasimme päivittäin mm. erään tsekkiläismiehen, jolla oli meille paljon asiaa, mutta jota emme ymmärtäneet.  Kylässä ja lähikylissä asuu romaneja, joiden asema maassa on ongelmallinen. No, sama ongelmahan meillä on Suomessakin ja voinemme puhua yleismaailmallisesta ongelmasta tässä globalisoituvassa maailmassa, johon meidän yksittäisten ihmisten tulisi kunkin omalta kohdaltaan löytää myönteinen suhtautuminen ja toimia sen mukaan.  Kuten Eino Leino on runossaan Hymyilevä Apollo kirjoittanut:  "Tääll´ on toki tilaa kaikillen. On ketoja auran kääntää. Oi ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi!"

Höyrypullafestivaali. Kuva: Anna-Liisa Jarkko.

Palaan tuohon yhteisöllisyyteen, jonka näkyviä tuloksia Geresdlakissa ovat mm. jokavuotiset vappujuhlat sekä loppukesällä vietettävä ”höyrypullafestivaali”, jossa kyläläiset – ja mm. Itävallan ystävyyskuntavieraat samoin kuin kylän suomalaiset valmistavat jotain kulttuuriinsa  liittyvää tyypillistä ruokaa (2014 lokakuussa se oli miesten keittämä hernerokka ja siihen liittyneet piiraat pohjois-karjalaisittain). Hyvää oli  ja ystävyyssuhteita solmittiin.  Kylässä on toiminut myös suomen kielen ryhmä eli kunnantalollakin  osataan suomea!  Konkretiaa siis parhaimmillaan.

Jos kiinnostuit, voit googlata Geresdlak ja löydät enemmän tietoja kylästä ja mm. ”Yhdessä onnistumme – Zusammen sind wir erfolgreich” -projektista. Tutkimuksen tehneet yhdessä Unkarin Tiedeakatemian Kielitieteen Insitutuutti sekä Budapestin Eötvös Lorán yliopisto ja sen on julkaissut Turun Siirtolaisuusinstituutti 29.10.2013. Lisäksi kieltenopiskelija Borbála Heltai tekee väitöskirjaansa Budapestissa Geresdlakin alueen kielistä ja on opiskellut myös suomea, jota puhuu virheettömästi.


Anna-Liisa ja Heikki Jarkko
Anna-Liisa on Hämeenlinnan seudun Setlementti ry:n vapaaehtoinen