perjantai 27. helmikuuta 2015

Orientoiva harjoittelu Setlementissä – sosionomiopiskelijan kuulumisia

Haastattelin Setlementissä orientoivaa harjoittelua suorittavaa Anu Taipaletta hänen kokemuksistaan kolmen viikon aikana Setlementissä.

Anu ei ole kertomansa mukaan mistään kotoisin J, mutta on kerinnyt asua jo useilla paikkakunnilla. Alun perin hän on lähtöisin Etelä-Savosta, mutta on asunut sen jälkeen Laukaassa, Kuopiossa, ympäri Pirkanmaata ja nyt Hämeenlinnassa. Anu on tehnyt kaupan alalla töitä yli 20 vuotta erilaisissa tehtävissä: myymäläpäällikkönä, yrittäjänä, vakuutusmyyjänä ja muissa palvelualan tehtävissä. Kaupan alan työllistymismahdollisuudet heikkenivät selkeästi Anun täytettyä 40 vuotta. ”Suht nuorena se tuo ikärasismikin alkaa" Anu tuumailee.


Uravalmennuskurssin kautta Anu sai vahvistusta haaveiluilleen ja lopullisen potkun hakeutua sosiaalialan koulutukseen. Ilokseen Anu pääsi opiskelemaan polkuopiskelijana sosiaalialan koulutusohjelmaan. Anu on istunut koulunpenkillä viimeksi neljännesvuosisata taaksepäin, joten opiskelu on paikoitellen tuntunut myös rankalta erilaisine kirjoitustehtävineen. Sosiaalialan työ kiinnostaa kuitenkin niin paljon, että intoa riittää opiskeluun haasteista huolimatta.

Miksi Setlementtiin? Anu kertoi, että häntä on aina kiinnostanut erilaiset kulttuurit, tavat ja taustat. Lisäksi kiinnostus ikäihmisten kanssa tehtävään työhön on vienyt eteenpäin sosiaalialan opinnoissa. Pääaineeksi hän on valinnut aikuissosiaalityön, jossa hän pääsee opiskelemaan monikulttuurista työtä ja vanhustyötä.  Ihmisten kanssa tehtävä työ on kiinnostanut Anua aina ja sitä kautta opintojen alkuvaiheilla hän innostui hakeutumaan Setlementtiin ensimmäiseen harjoitteluunsa. Setlementissä hänellä olisi mahdollisuus päästä tutustumaan sekä monikulttuuriseen että ikäihmisten kanssa tehtävään työhön.

Anu kertoo kolmen viikon harjoittelun Setlementissä olleen antoisa. Mielenkiinto monikulttuurista työtä kohtaan on vahvistunut ja on ollut hieno mahdollisuus päästä harjoittamaan englannin kieltä TyöPolku –hankkeen asiakkaiden kanssa. Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kohtaaminen harjoittelun aikana on ollut avartavaa. Erityisesti Anua on ilahduttanut se, kuinka motivoituneita ja työelämään kaikin keinoin pyrkiviä asiakkaita on tullut vastaan. Näiden kohtaamisten pohjalta on entistä enemmän turhauttanut ikävät ennakkoasenteet maahanmuuttajataustaisten motiiveista asua Suomessa.

Kysyin Anulta, millaisissa työtehtävissä hän haluaisi olla sosionomiopintojen jälkeen. Anu vastasi kiinnostuneensa muun muassa palveluohjaajan työstä tai sellaisesta työpaikasta, missä asiakkaalla on matala kynnys tulla pyytämään apua ja tukea.

Kiitokset Anulle ja intoa opiskeluihin!


-Maija

tiistai 24. helmikuuta 2015

Työhyvinvointipäivä Kissankulman eläinpihalla

Helmikuun TYHY-päivää 6.2. Hämeenlinnan seudun Setlementti ry:n työntekijät viettivät vapaaehtoistyön merkeissä. Vapaaehtoistyötä tehtiin Kissankulman eläinpihalla. 
Lisää eläinpihasta täältä.

Alla kuvia TYHY-päivästä.



















Kiitos Kissankulman eläinpihalle tästä mahdollisuudesta!


-TYHY-päivän vastaavat Hanna ja Jarna

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi

Suurin osa suomalaisista vannoo olevan ihmisten samanarvoisia riippumatta lähtökohdistaan. Se on länsimainen perusarvo, jota pidetään itsestään selvyytenä, sillä se perustuu YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja perustuslakiin. Silti suomalaisten joukossa nouseee poru jokaisesta erityisryhmälle tarkoitetusta etuudesta, oli sitten kyse vammaisten oikeuksista Kelan korvaamiin taksimatkoihin, maahanmuuttajien kotoutuskoulukseen satsauksesta tai transihmisten mahdollisuudesta sukupuolenkorjaukseen. Yhteiskunnan lama pannaan pienehköjen marginaaliryhmien niskoille ajattelematta lainkaan, mitä ajattelee ihmisten samanarvoisuudesta.

Samanarvoisuus ei tarkoita sitä, että yhteiskunta antaa kaikille kahdeksantoista taksimatkaa kuussa, mutta yhteiskunta takaa kaikille mahdollisuuden liikkua ja käydä asioilla; sekä luonnollisesti, mikä tärkeintä, hoitaa ystävyys- ja muita ihmissuhteitaan. Eri tavoin vammaiset ja esimerkiksi kävelevät ihmiset ovat lähtökohtaisesti erilaisessa asemassa: pyörätuolin kanssa ei kovin helposti hypätä korkealattiaiseen bussiin, toisin kuin ihminen, joka kykenee kävelemään. Yksittäinen kynnys, joka osuu tielle, voi muodostua ylitsepääsemättömäksi esteeksi viettää aikaa ystävien kanssa.

Usein internet-keskusteluja lukiessa törmää harhakäsitykseen maahanmuuttajien suomen kielen opetuksesta – joko sitä on liian vähän tai vaihtoehtoisesti kotouttamiskoulutukseen käytetään liikaa rahaa (tuloksetta). Perusteluna kuulee yksittäiskertomuksia maahanmuuttajanaisista, jotka eivät ole parin vuoden maassa asumisen jälkeen osanneet kieltä. UN Women (YK Naiset) tekee työtä juuri näiden naisten kotoutumisen edistämiseksi, monet opiskelijoista eivät osaa lukea äidinkieltäänkään saati kirjoittaa sitä. Joidenkin äidinkieltä kirjoitetaan oikealta vasemmalle – kun taas suomea oudosti vasemmalta oikealle. Tärkeää on luoda turvallinen ympäristö: antaa virheiden tekemiselle ja uuden oppimiselle mahdollisuus. Ihmiselle, niin naiselle kuin miehelle, on luontaista luoda verkostoja, halu puhua ja tulla kuulluksi on universaali ja kulttuurista riippumaton. Siihen on luotava mahdollisuus.

Eduskunnasta on paljon kritisoitu sukupuolenkorjauksen rahoittamista verovaroin ja vaatimusta sterilisaatiopakon purusta. Suomi on saanut huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä ja mm. YK:n ihmisoikeustarkkailijalta ja Europan Neuvoston ihmisoikeusvirkailijalta, jonka virka perustettiin Suomen aloitteesta. Transihmisten on vaikeaa elää täyttä elämää väärältä tuntuvan kehonsa kanssa ja moni joko ahdistuu töissä tai opinnoissa tai hukuttaa itsensä työhön.

Kuulun moneen marginaaliryhmään: olen vegaani, buddhalainen ja transihminen. Jos internetin keskustelupalstoja olisi uskominen, minä olisin vain tahallani hankala ja tuhlaisin veronmaksajien varoja. Yritin elää kaapissa, jotta minut hyväksyttäisiin ja se kaappi alkoi tuntumaan ja näyttämään yhä ahtaammalta ja pimeämmältä. Toivon, että minut kohdataan omana itsenäni. En usko, että toiveeni poikkeaa sen makkaraa syövän kristityn heteromiehen toiveesta. 


Shila Oksanen