maanantai 23. maaliskuuta 2015

Terveisiä HAMK:n järjestöpäivästä!

HAMK Lahdensivun kampuksella järjestettiin 18.3.2015 järjestöpäivä HAMK:n sosinonomi- ja hoitotyön opiskelijoille sekä Tavastian lähihoitajaopiskelijoille. Aamun ohjelmaan kuului Kansalaisfoorumin Aaro Harjun luento Kansalaistoiminnan merkityksestä ja Hämeenlinnan kaupungin tilaajajohtaja Jukka Lindbergin luento aiheesta Yhdistykset julkisen sektorin kumppaneina. Lisäksi päivä sisälsi järjestötorin, jossa oli mahdollisuus tutustua eri järjestöjen toimintaan sekä kokemus- ja järjestötyöntekijäpuheenvuoroja.

Myös Hämeenlinnan seudun Setlementti ry oli edustettuna järjestötorilla. Selvitimme pikagallupilla, onko opiskelijat kiinnostuneita työskentelemään järjestössä. Katso vastaukset alta. Lisäksi alla muitakin kuvia järjestötorista.











Vilma, FinFami



Susanna, Setlementti
Kyllä vastauksia tuli 34, ehkä vastauksia 43 ja ei vastauksia 4.

Tekstin kirjoitti Jarna ja kaikki kuvat on Setlementin työntekijöiden, harjoittelijoiden tai vapaaehtoisten ottamia.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Elämää Eteläisissä - koulun näkökulma

Runsas kolme vuotta sitten sain sähköpostissa ihmeellisen pyynnön. Pitäisi muka tulla paikalliseen pubiin suunnittelemaan kylälle yhteistä tapahtumaa. Ensimmäinen ajatus kiireisellä rehtorilla oli, että tämäkin vielä. Ensimmäiseen tapaamiseen en itse päässyt, mutta onneksi tajusin lähettää sijaisen.


Toiseen olikin sitten jo pakko tulla. Esittelyssä huomasin, että mukana oli yhdistyksiä, joista en ollut ennen kuullutkaan. Keskustelussa huomasin vilahtelevan paljon sellaisia arvoja, joihin koulukin haluaa panostaa. Pikkuhiljaa saatiin lyötyä päivämäärä lukkoon (laskiaistiistai) sekä kehiteltyä myös tapahtumalle vetävä nimi. Huomasin syttyväni tapahtumalle koko ajan enemmän.


Ensimmäisessä tapahtumassa keskiössä olivat ikääntyneet ihmiset. Koululaiset saivat kotiläksyksi kutsua isovanhempansa tapahtumaan tai ainakin soittaa heille ja kysyä kuulumisia. Vanhuksille järjestettiin kuljetuksia ja ruokailua. Koulun isommilla oppilailla oli mieluisana tehtävänä ohjata heitä tietotekniikan saloihin. Myös uuteen opetusteknologiaan (mm. älytaulut) oli mahdollisuus tutustua. Koululta väki siirtyi Työppärille, missä yhdistykset esittelevät toimintaansa ja järjestivät muuta kivaa ohjelmaa. Poniratsastus oli suurimmassa suosiossa.


Tapahtuman jälkeisessä palautepalaverissa päätettiin tehdä tapahtumasta perinne. Tänä laskiaisena se järjestettiin kolmannen kerran. Nyt koulu oli varautunut jo vuosisuunnittelussa ja tapahtumapäivä pidettiin iltakouluna. Koululaiset ruokittiin Setlementin soppatykiltä. Ensi vuoden tapahtumalle on jo nyt kovat odotukset. Ilmeisesti saamme myös kaupungin mukaan esittelemään Suttenhakaan kaavoitettua omakotitaloaluetta.


Tapahtuma on osoittanut, että Eteläisissä on todellakin elämää. Se on ollut myös hyvä näyteikkuna ulospäin ja lisännyt niin kylän kuin koulun vetovoimaa.


Kirjoittanut Ari Liettilä, Eteläisten koulun rehtori

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kauniit silmät

Kansainvälisenä naistenpäivänä löysin itseni tällä kertaa Jean Sibeliuksen kaupungista, Hämeenlinnasta, jossa olin vieraana juhlimassa yhdessä taiteilijoiden, runoilijoiden ja eri kansallisuuksia olevien naisten kanssa. Olin iloinen, kun vanha ystäväni, meksikolainen taidemaalari Mercedes Alba kutsui minut esittämään runojani tapahtumassa. Vaikka en itse ole kovin innokas esiintyjä, tuntuu että tällaiset esiintymistilaisuudet ovat lisääntyneet. Kulkiessani Hämeenlinnan kaduilla oli lohduttavaa tuntea itsensä yhtä vieraaksi Hämeenlinnalle kuin Hämeenlinna oli minulle. Hämeenlinna on pienempi kaupunki verrattuna Tampereeseen, mutta hämeenlinnalaiset ovat säilyttäneet fantastisen hienosti oman kulttuurinsa, mikä näkyy rakennusten eri tyyleissä ja kaupungin ilmiöissä. Lähellä kumppanuustaloa, jossa juhla järjestettiin, sijaitsee myös Jean Sibeliuksen talo, josta Suomen kansa on ylpeä - ja miksi ei olisi? Sibeliuksen kansallisromanttinen musiikki oli tärkeässä osassa Suomen kansallisen identiteetin muodostumisessa. 

Minäkin olen jo kauan aikaa tottunut juhlimaan ainoastaan tämän identiteetin kautta, kun taas tämä juhla tuntuvasti ylitti homogeenisuuden rajat. Kauniit silmät ovat erivärisiä, kuten tämä tapahtuma, jossa osallistujat edustivat eri kansalaisuuksia, erikielisiä runoilijoita; albaniaa, italiaa ja suomea. Ghanalainen toimittaja ja arabialainen tanssija, suomalainen kansanedustajaehdokas sekä kaikki salin kansalaiset eri kulttuurisuuteen värjättyinä. Mikä mahtava tilaisuus! Tämä on taidetta! Ympäröity kauniilla silmillä! 

Tässä hetkessä Sibeliuksen musiikkikaan ei olisi pystynyt sekoittamaan tunnelmaa sen muuntuessa näin värikkään identiteetin mukana! Naiset näyttivät iloisilta puhuessaan pöytien ääressä juomalasit kädessään vaihtaessaan kokemuksia siitä, miten ovat selviytyneet modernissa nykyajassa; kateellisuudesta, mustasukkaisuudesta, väkivallasta, rotusyrjinnästä, arvonalennuksesta.  
– Kyllä. Olen feministinen, jatkoi Mercedes Alba puhevuoroaan, – koska me haluamme terveitä miehiä, ja siihen tarvitaan terveitä äitejä ja naisia. 

Kaikki näyttävät selvästi ymmärtävän tämän biologisen yhteyden, henkisen ja psykologisen, enkä tiedä miksi pääsääni helisee yksi albanialainen sananlasku: kana kananmunan ja kananmuna kanan – ainoa perustava ilmiö ihmiskunnan onnen muodostamisessa.  Ei ole poikia tai miehiä, ei kuninkaita eikä ruhtinaita – on vain kana ja munia. Ja juuri tässä kaunista oli se, kun arabialainen tanssija selitti, kuinka vyötärön kohta liittyy naisten seksuaalisuuteen, ja miten aviollinen onni liittyy paljolti juuri tähän ruumiinosaan, sen tukkoisuuteen tai vapauttamiseen. Se on ainoa osa, jonka miehet pyrkivät omistamaan yhdeksi yöksi tai pidemmäksi aikaa, mutta miten he unohtavatkaan vapauttaa peloista ja ahdistuksista juuri tämän osan vartaloa, jota he niin paljon rakastavat. 

– Mikä ero on suomalaisten naisten ja albanialaisten naisten tasavertaisuuslaissa? – kysyttiin minulta ja muilta.  

Oh, kunpa olisi niin yksinkertainen selitys kahdella tai kolmella sanalla, niin voisin onnellisesti paeta tästä kouristuksesta, joka aiheuttaa hikeä siitä syystä, että aihe on niin laaja että et tiedä mistä aloittaisit. Tästä huolimatta, tehtäväni oli tuoda esille rehellisesti käsitykseni muutoksista, jotka koskevat albanialasten naisten tasavertaisuutta sekä oikeuksia, vaikka se ei näytä hyvältä. Mielipiteeni lyhyellä lauseella: TASAVERTAISUUSLAKI SUOMESSA TOTEUTUU JA ALBANIASSA EI. Syy on laaja korruptio. Korruptoitunut viranomainen ei voi ajaa ihmisoikeuksia vaan omia intressejään. Se, mikä lohduttaa edes vähän Albanian naishistoriassa, on se, että albanialaisella naisella on kokemusta tasavertaisuudesta perustuen sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään, jota harjoiteltiin melkein viisikymmentä vuotta. Nainen oli sekä koulutettu että yhtälailla yhteiskunnallinen osallistuja tasavertaisesti miehen rinnalla. 

Mitä modernissa ajassamme tapahtuu? – On todettu, että ihminen on hyvä olento, rakastava ja älykäs. Kun puhutaan ihmisestä, kysymys on siitä, miten nämä lait, jotka koskevat kaikkia sukupuolia, näkyvät ihmisten toiminnassa. Albania valitettavasti on kokeillut vasta viimeiset vuosikymmenet sitä, mitä Länsimaat ovat kokeilleet jo ikuisuuden, ja jatkaa kokeilua huolimatta pimeydestä, kyyneleistä ja hampaiden kiristelystä, joita aiheutuu silloin tällöin. Näiden kipujen keskellä taistelee nainen olentona sekä ihmiskunnan tuottajana loputtomasti.  Tässä albanialainen nainen, monipuolisesti yhteiskuntaan osallistuva, joka työuran ja perheen lisäksi ravitsee joka päivää rakkauteen lukemattomissa ​​rooleissa, joita miehet eivät edes pysty kuvittelemaan.  

Kansainvälisen naisten juhlan tavoite oli: perehtyä menneisyytemme ja nykypäivän todellisuuteen. Me kaikki haluamme tervettä yhteiskuntaa, vähäisempiä ongelmia. Mutta, ilman näitä keskusteluja ja yhdessä oloja, ei kukaan voi tietää tai ymmärtää syitä, miksi tapahtuu mikä tapahtuu, miksi jossain naista vainotaan vain siksi että hän on nainen ja jossain muualla hänen onnensa on suojattu ja turvattu. Oi, mitä kauniita silmiä oli tälle illalle!

-Silvana Berki, Counselor in social advice center


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tuotesuunnittelua Setlementin kuntouttavan työtoiminnan kanssa

Hei kaikki, minä olen Jaana Härkönen, ohjaustoiminnan opiskelija ja teen tällä hetkellä opinnäytetyötäni (Hämeenlinnan seudun) Setlementille. Opinnäytetyöni on osallistava suunnitteluprosessi, joka yksinkertaisesti sanottuna tarkoittaa sitä, että Setlementti saa uuden, laadukkaan ja kauniin myytävän tuotteen, joka suunnitellaan kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden kanssa. Prosessiin osallistuu myös työkokeilijoita. Tässä vaiheessa voidaan paljastaa sen verran, että tuotteesta tulee kangastuote, koska sellaisten valmistus onnistuu hyvin Kumppanuustalon tiloissa – myönnettäköön, että tekstiilituotteet ovat lähellä myös allekirjoittaneen sydäntä.





Inspiraatiota ja materiaalia printin ja tuotteen suunnitteluun on haettu ryhmän kanssa kuvallisen ilmaisun keinoin, kuten piirtämällä ja maalaamalla, keskustelemalla kauneudesta ja onnellisuudesta, valokuvaamalla kaupunkia sekä perinteisesti ideariihellä. Yhteiset tuokiot ovat olleet antoisia ja luova työskentely on tuonut tervetullutta vaihtelua kiireiseen arkeen.







Tuotesuunnitteluryhmällä on paljon luovuutta ja taitoa. Perjantaipäivien yhteisten hetkien aikana on luovan työskentelyn lisäksi tutustuttu toisiin paremmin, laitettu ajatuksia liikkeelle, kuunneltu ja kerrottu, naurettu ja oivallettu. Tässä vaiheessa printti alkaa olla valmis, seuraavaksi vuorossa on kankaanpainaminen, tehtyjen prototyyppien hiominen ja tuotteen valmistus. Mikäli ennalta arvaamattomilta kommelluksilta säästytään, aikataulun mukaan kaiken pitäisi olla valmista vielä tänä keväänä, huhtikuun lopussa.

Itse teen vielä lopulliselle tuotteelle työohjeen, jotta tuotteen valmistamista jatkettaisiin kuntouttavassa työtoiminnassa, toivon mukaan vielä pitkään.

Olen nauttinut opinnäytetyöni tekemisestä Setlementissä, Kumppanuustalon avoimeen ilmapiiriin on aina yhtä mukavaa astua ja yhteistyön tekeminen Setlementin väen kanssa on todella antoisaa. Uudet ideat otetaan loistavasti vastaan ja opinnäytetyölleni annetaan arvoa. Käytännönläheistä ja toiminnallista opinnäytetyötä on mielenkiintoista tehdä, olen kokenut prosessin omalta kannaltanikin hedelmälliseksi, koska taustateorioiden ja käytännön yhteensovittaminen on tämänkaltaisessa opinnäytetyössä tekemisen perusta.

- Jaana 

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Elämäni kuvat

Hämeenlinnan seudun Setlementissä, Setlementtiliiton Yhdessä mukana-projektissa toteutettiin Valokuvat voimavarana-ryhmä. Ryhmä kokoontui helmi-maaliskuun aikana viisi kertaa. Ryhmään osallistui kuusi yli 60-vuotiasta. Yhdessä mukana-projektissa kehitetään ikääntyneiden yhteisöllistä vertaistoimintaa. Hämeenlinnassa menetelmissä painottuvat luovat menetelmät. Valokuva on yksi pidetyimmistä menetelmistä ryhmätoiminnassa.

Osallistujat toivat ensimmäisellä kerralla mukanaan omia vanhoja valokuvia elämän varrelta. Viiden kokoontumisen aikana kuvista rakennettiin Elämäni kuvat-taulu. Jokainen kokosi taulusta itsensä näköisen. Taulut toteutettiin luovan askartelun keinoin. Työskentelyssä osallistujat käyttivät askartelumateriaalien ja valokuvien lisäksi materiaaleina mm. kirjeitä, kortteja ja piirustuksia.

Yhteinen tutkimusmatka oman elämän vaiheisiin oli voimauttava ja onnellinen. Osallistujat kokivat työskentelyn miellyttäväksi vaikkakin ajoittain haastavaksi. Menetelmän tavoitteena on auttaa osallistujia tunnistamaan omia voimavaroja paremmin. ”Minä ihan voimaannuin ja ymmärsin, mistä kaikesta olen selvinnyt voittajana”, kommentoi eräs Elämäni kuvat-taulun tekijä.

Mistä lapsena unelmoin?
Mihin nuorena uskoin?
Mitä kaikkea hulinavuosina saavutin?
Mistä nautin tänään? 






Valokuvat voimavarana-menetelmän kehittäminen on Essi Siljorannan opinnäytetyö Hämeen ammattikorkeakoulun Ohjaustoiminnan koulutusohjelmaan. Essi toimii Yhdessä mukana-projektissa projektikoordinaattorina ja ohjasi Valokuvat voimavarana-ryhmän.