keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Vapaaehtoisena Tuki-ja ohjauspisteellä



Yhteistyötä ja ohjausta -hankkeen tuotoksena avattiin Jukolan terveysaseman yhteyteen 7.11.2017 Tuki- ja ohjauspiste. Alusta asti pisteellä ovat olleet tärkeässä roolissa vapaaehtoiset. He päivystävät pisteellä yhdessä hankkeen työntekijöiden kanssa maanantaisin 9 – 12. 

Seuraavassa haastattelussa Tuki- ja ohjauspisteen vapaaehtoiset Airi, Marjatta, Salme ja Sari vastaavat omalta osaltaan seuraaviin kysymyksiin: Miten he ovat vapaaehtoisiksi pisteelle löytäneet, mikä heistä on parasta ja mikä haastavinta vapaaehtoistyössä Tuki- ja ohjauspisteellä ja suosittelevatko he muille vapaaehtoiseksi ryhtymistä? 


Airi:

Kuvaaja Terho Aalto
Olen ollut aina kiinnostunut mahdollisimman laajasta yhteistyöstä ja verkostossa tekemisestä. Tämä vapaaehtoistyön muoto mitä tuki- ja ohjauspisteellä tehdään, kiinnosti minua.
Vapaaehtoistyön pitää olla sellaista, jota tykkää tehdä. Lisäksi koin, että minulla on vielä paljon annettavaa, joten hakeuduin tilaisuuteen, missä tätä asiaa käsiteltiin.
Parasta pisteellä on ihmisten kohtaaminen. Vaikka et osaisi antaa asiakkaalle muuta tietoa, kun esitteitä. Terveyskeskuksissa käy paljon iäkkäitä ja yksinäisiä ihmisiä, joilla kuuntelijoita on vähän. Minä koen tähän kuuntelemisen tarpeeseen vastaamisen isona asiana ja se on sitä mitä minä haluan tehdä.
Hankalin asia, jota olen hoitanut, nousi erään tähän tulleen asiakkaan uupuneesta kertomuksesta omasta tilanteestaan. Hän oli tavallaan tullut umpikujaan omien asioiden hoitamisessa, palveluissa häntä ei haluttu oikein enää noteerata eikä keskustella hänen kanssaan hänen tilanteeseensa liittyvistä asioista. Itse edustan tämän vapaaehtoistyön lisäksi Omaishoitajayhdistystä ja keskustelumme aikana selvisi, että hänen omaishoitoasioissaan on jotain, joka ei ole kunnossa. Aloin selvittää asiaa ja kyseinen asiakas vieraili uudemman kerran pisteellä ja meillä Omaishoitajayhdistyksen toimistossa, mikä on hyvä asia, koska myös sitä kautta pystyimme auttamaan häntä. Hänen asioissaan saatiin aikaan hyvä lopputulos. Asiakkaan ulkoinen olemuskin on muuttunut aivan erilaiseksi kuin ensitapaamisella. Lääkärikin oli kehunut asiakkaan ulkoista muutosta. Tilanteessa oli kyllä haastetta, mutta aina kun ihminen lähtee kotiinsa tyytyväisenä, niin se on hirveän iso palkinto vapaaehtoiselle.
Suosittelen vapaaehtoistoimintaa ilman muuta ihmiselle, jolla ei elämässään ole tarpeeksi sisältöä ja on tällainen sosiaalinen ihminen. Sosiaaliset taidot täytyy olla ja taito ottaa ihmisiin oikealla tavalla kontaktia. Sisäinen palkkio on suuri, minkä tästä saa, kun ihminen joka on surullinen tullessaan, lähtee iloisena pois ja antaa hyvän palautteen. Silloin me ollaan onnistuttu kuuntelemaan oikealla lailla ja helpottamaan ihmisen elämää.


Marjatta:
Miten tulin vapaaehtoiseksi pisteelle? Hyvä kysymys, en tarkkaan muista. Olen Reumaliiton ja -yhdistyksen edustaja ja ollut mukana kaiken näköisissä kokoonpanoissa, niin kyllä mä varmaan olen saanut tiedon Saran (Hämeen Setlementin järjestöpäällikkö) sähköposteissa.
Parasta?  Ihmiset ovat niin kiitollisia siitä pienestäkin avusta, joka tuntuu minusta – antajalta erittäin mitättömältä, mutta se pieni keskustelutuokio saa hyvän mielen toiselle, apua tarvitsevalle.
Ei ole ollut oikeastaan mitään haasteita tai kiperiä kysymyksiä ja siellä on aika mukavaa. Mukavia ihmisiä, niillä ei ole koskaan mitään känkkäränkkää tai sellaista. He tulevat apua pyytämään ja ohjausta ja kun sen saa, se on kiitoksen paikka heidän mielestä. Hanketyöntekijä auttaa tarvittaessa. Tiedotteista saa myös paljon tietoa.
Vapaaehtoistyötä suosittelen silloin, jos kotona tuntuu tylsältä ja tulee ihmisten kanssa toimeen ja osaa ottaa vieraankin ihmisen vastaan, osaa keskustella ja puhua, niin sillä pärjää. Se on aika helppoa, sellaista ihmisten välistä keskustelua. Jos ei löydä vastatusta asiakkaan kysymykseen, ottaa yhteystiedot ylös ja selvittelee asian ja vastaa myöhemmin, ei se ole sen kummempaa. Toisaalta se vaatii rohkeutta, että uskaltaa astua omalta alueelta vähän toisenkin alueelle.



Salme:
Löysin tämän vapaaehtoistyön meidän oman yhdistyksen (Kanta- Hämeen Luustoyhdistys) kautta. Yhdistykseen tuli sähköpostia hankkeesta, kiinnostuin aiheesta ja lähdin mukaan.

Parasta on tuen antaminen, ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan jutteleminen eri asioista ja sehän on tämän pisteen tarkoituskin osaltaan. Eri järjestöjen vierailusta pisteellä saa itselleen paljon tietoa, jota voi jakaa eteenpäin myös omassa yhdistyksessään. Myös se pisteen sosiaalinen ilmapiiri, ei tarvitse olla yksin tukena muille vaan yhdessä ja se on tärkeää.
Haasteista voisin sanoa, ettei ainakaan minulla omalla kohdallani ole ollut hankaluuksia. Pisteellä on pystynyt olemaan ihan omana itsenään, tavallisena ihmisenä, vaikka on avuksi, kun tietää työhistoriansa kautta monesta asiasta paljon. Haasteena voisi pitää myös sitä, että kantaa liikaa toisten ihmisten murheita mukanaan. Täällä kuulee rankkojakin asioita, joita jää murehtimaan ja miettimään, kun ei varsinkaan tiedä miten asia on edennyt.
Vapaaehtoistyö ei sovi kaikille, siinä pitää olla määrätyn lainen ihminen ja sitoutua pidemmäksi aikaa. Pitää olla todella hyvä kuuntelija, kuunnella asiakasta ja toimia sen mukaan. Kuunteleminen on mielestäni tärkeää. Vapaaehtoistyö antaa enemmän, kun mitä pystyy itse antamaan, ainakin minä koen sen niin. Pisteeltä lähtee aina positiivisella mielellä pois, meitä on siellä mukava joukko.



Sari:

Vapaaehtoisena toimiminen pisteellä tuli tavallaan työn kautta. Lisäksi kun alettiin puhua
terveysasemilla olemisesta ja Viipurintien terveysasemasta, joka on entinen työpaikkani ja koulutuksen kautta tunnen talon, koin mulla olevan hyvät mahdollisuudet toimia vapaaehtoisena ja olla avuksi asiakkaille. Aina on kiva tehdä vapaa-ajalla jotain, josta saa itsekin iloa ja hyötyä.

Parasta on mielestäni ensinnäkin tuki eli hanketyöntekijä on mukana pisteellä, meitä vapaaehtoisia ei heitetä pisteelle yksin. Sitten on se jutteleminen asiakkaiden kanssa, näkee ihan selvästi, että ihmisillä on halu ja tarve puhua. Vaikka meillä lukee rinnassa ”Vapaaehtoinen”, mulle on välittynyt sellainen fiilis, että meihin luotetaan. Jos ajattelen asiaa terveyspalveluiden kannalta, niin mehän tuodaan sinne lisäarvoa. Vaikka me ei neuvota sairauksissa, se ei ole meidän tehtävä, me tuodaan kuitenkin se tunne, ajatus ja mielikuva siitä, että kun asiakas käy terveyskeskuksessa, siellä oli joku juttelemassa ja kuuntelemassa häntä. Lisäksi on ollut ihanaa, kun tämän toiminnan myötä on tullut myös toiset vapaaehtoiset tutuksi.
Haasteita, ei oikeastaan, tykkään jutella ihmisten kanssa. Tulee varmasti paljon sellaisia hetkiä, jolloin asiakas tulee pisteelle kiukkuisena, mutta ajattelen ettei hän ole kiukkuinen minulle henkilökohtaisesti. Ja asiakastilanteet, jossa asiakas on tullut pisteelle kiukkuisena ja poistunut sieltä painaen arvosteluksi nauravan hymynaaman, kertoo siitä, että niillä taidoilla mitä vapaaehtoisella on, niillä kyllä pärjää tiukoissakin tilanteissa.
Suosittelen ehdottomasti vapaaehtoisuutta sellaiselle ihmiselle, jonka oma elämä on järjestyksessä ja ihminen itse tasapainossa, sillä aika ajoin kuulee asiakkailta hyvinkin rankkoja kertomuksia. Mielestäni vapaaehtoisuus antaa pisteellä enemmän kuin ottaa, joka kertaa oppii jotain uutta. Joka kerta olen lähtenyt pisteeltä hyvällä mielellä pois, vaikka siinä on näitä tilanteita, että jää miettimään jonkun asiakkaan kohtaloa ja sitä, miten siinä on käynyt.


Yhteistyötä ja ohjausta -hankkeen työntekijät Hanna ja Eija kiittävät kaikkia Tuki- ja ohjauspisteen vapaaehtoisia ja toivottavat hyvää kesää kaikille!