tiistai 31. lokakuuta 2017

Nokipannukahveja ja kaarnalaivoja - Hämeen Setlementti harjoittelijan silmin



Kun ensimmäistä kertaa harjoittelijan roolissa kipusin portaat ylös ja aukaisin keltaisen Kumppanuustalon ovet, luonto vielä muistutti kesän viimeisistä viikoista. Setlementin vapaaehtois- ja senioritoiminta aloitteli toimintaansa kesäloman jälkeen, ja intoa puhkuvat vapaaehtoiset olivat tuttu näky Kumppanuustalon käytävillä.  Oli mukava nähdä, kuinka he olivat virkeinä ja levänneinä valmiita tekemään tärkeää ja merkityksellistä tehtäväänsä.  

Harjoitteluni aikana pääsin tutustumaan vapaaehtoistoiminnan eri muotoihin. Tutuiksi tulivat niin suomen kielen kerhoissa avustaminen, maahanmuuttajataustaisille lapsille suunnattu Oppis kuin Senioriklovnivierailut vanhusten palvelutaloissa. Tutuksi tuli myös vapaaehtoisten polku aina koulutuksesta itse toiminnan valitsemiseen. Olikin hienoa nähdä, kuinka Setlementissä tuetaan vapaaehtoisia. Mukavaa oli myös tutustua paremmin itse vapaaehtoisiin, ja nähdä kuinka suurella sydämellä he ovat mukana toiminnassa.




Hienoa oli myös nähdä läheltä, kuinka Setlementtissä todellakin pystytään reagoimaan nopeasti ja tarjoamaan käden käänteessä uusia toimintamuotoja. Tästä yksi hyvä esimerkki on G-nurkan nuorten ja senioreiden yhteinen peli-ilta, jonka perustamisprosessin aina suunnittelupalaverista itse toiminnan aloittamiseen pääsin näkemään harjoitteluni aikana. Oli ilo nähdä, kuinka hyvä meininki G-nurkassa lopulta oli! 

Harjoittelussa on tarkoitus oppia uusia taitoja. Itselleni konkreettisin uusi taito oli nokipannukahvien keittäminen viettäessäni iltaa Ahvenistolla Luontosenioreiden kanssa. Hektisessä ja nopeassa maailmassamme on välillä hyvä odottaa, kuinka pannu hitaasti alkaa porista nuotion päällä keikkuessa. Odotuksen kruunaa aromikas tuoksu ja erittäin hyvänmakuinen kahvi. Kahvinkeiton lisäksi yksi Illan tunnelmallisista hetkistä oli, kun lähetimme kaarnaveneet matkaan. Hetki oli melkein harras, kun katsoimme pienten veneiden etenemistä järvellä. Osa veneistä kaatui ja osa ei juuri edennyt, mutta kaikki ne olivat kauniita ja erityisiä. 




Yksi harjoitteluni projekteista oli suunnitella ja toteuttaa valtakunnallisen Vanhustenviikon ohjelmaa Hämeen Setlementille. Viikon aikana Setlementin eri toimipisteissä pääsi kirjoittamaan palvelutalossa asuvalle vanhukselle anonyymin tervehdyksen. Kirje vanhukselle -kampanja herätti ilahduttavasti ihmisten mielenkiinnon, ja hyvillä mielin pääsin viemään paksut kirje- ja korttiniput kohti palvelutaloja.  Toinen Vanhustenviikon tapahtumista oli Käsityötreffit, josta heräsi idea perustaa oma avoin käsityöryhmä Hämeen Setlementille. Idea ei onneksi ole jäämässä suunnittelun tasolle vaan ryhmä aloittaa toimintansa marraskuussa. 




Nyt kymmenen viikon jälkeen, lokakuun lopulla, kadut ovat täyttyneet värikkäistä lehdistä ja takki on vaihtunut paksummaksi. Kymmenen viikkoa voi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta eläväisessä ja monipuolisessa ympäristössä se menee yllättävän nopeasti. Harjoitteluni yhtenä tavoitteena oli päästä tutustumaan monipuolisesti Hämeen Setlementin toimintaan, ja täytyy sanoa, että tavoite tuli hyvin toteutuneeksi.  

Anu Alapartanen 

Kirjoittaja on sosionomiopiskelija, joka suoritti kymmenen viikon harjoittelun Hämeen Setlementin vapaaehtois- ja senioritoiminnassa.