perjantai 26. lokakuuta 2018

Kansainvälistä vertaistuen päivää juhlittiin Helsingissä

Torstaina 18.10. vietettiin Kansainvälistä vertaistuen päivää. Kansalaisareenan tapahtumapäivä kokosi Helsingin Eurooppasaliin vertaisia, vapaaehtoisia ja eri toimijoita viettämään vertaistuen- ja toiminnan päivää yhdessä. Hämeen Setlementiltä päivään osallistui vapaaehtoistoiminnan koordinaattori ja kolme vertaisohjaajaa.

Oli ilo huomata kuinka tapahtuman valtasi alusta saakka iloinen puheensorina. Ilmassa oli verkostoitumista ja uusiin järjestöihin tutustumista minimessujen yhteydessä.

Senioriklovnit ovat osa Setlementin
vertaistoimintaa.
Päivän aikana kuulimme ajatuksia herättäviä puheenvuoroja, esittelyitä, paneelikeskusteluita, kokemusasiantuntijoiden keskustelua sekä Kansalaisareenan ja kansanedustajan terveiset. Lopuksi saatoimme vielä hetken nauttia paikalla olevasta musiikista.

Kokosimme vertaisten kanssa yhteen muutamia poimintoja, jotka nousivat päivän ohjelmasta.
Vertaistuessa oikea-aikainen tuki on avainasemassa. OLKA:n vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Petra Saarisen mukaan vertainen tuo ennen kaikkea toivoa, tukea, tietoa ja helpotusta.

Kokemusasiantuntijoiden keskustelua kuunnellessa mieleen painuivat seuraavat asiat. Vertaiset ovat rinnallakulkijoita ja tärkeitä auttajia omien kokemustensa myötä. He eivät niinkään koe tekemistään vapaaehtoistyönä, sillä vertaisena oleminen toiselle antaa parhaimmillaan iloa omaan elämään, elämänsuunnan ja uusia ystäviä.

Viitaten Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Straniuksen puheenvuoroon, toisinaan mahdottomaltakin tuntuvat asiat voivat tapahtua. Siihen tarvitaan vain oikea aika, paikka ja ihmiset. Toisin sanoen muistetaan kohdata ja kuulla toisia sekä kysyä heiltä mitä he juuri nyt tarvitsevat.

Viisaamman sanoin: ”Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä pitkälle, mennään yhdessä.”


Marjatta Kauranen, Sisko Päivärinta, Erja Kangasvuori ja Suvi Hietaniemi

Tämä teksti on syntynyt yhteistyössä mahtavien vapaaehtoistemme kanssa. 

P.S. Mikäli olet kiinnostunut vertaistoiminnasta tai vapaaehtoistoiminnasta, ota yhteys Suvi Hietaniemeen: suvi.hietaniemi[at]hameensetlementti.fi // 050 305 9002

perjantai 19. lokakuuta 2018

Miksi erilaisia järjestötoimijoiden rooleja tarvitaan?

Suomi on järjestöjen luvattu maa. Meillä on tuhansia järjestöjä ja tuhansia työntekijöitä. Yksistään eri setlementeillä on 5000 työpaikkaa ympäri Suomea. Järjestöissä on myös paljon erilaisia rooleja. Käytännön rooleista puhutaan harvoin ja siksi joskus käy niin, että ihmiset tekevät järjestötyössä jotakin, josta eivät oikeasti pidä.

Pidimme Riihimäellä 4.10. Hyvät käytännöt -seminaarin, johon osallistui parikymmentä ihmistä ja kahdeksan eri toimijaa Riihimäen seudulta. Koulutuksen jälkeen oli hallitusten jäsenten välinen keskusteluhetki. Siinä hallituksen eri rooleja mietittiin yhdessä. Samalla mietittiin sitä, miten yhdistyksissäkin jotkut roolit kasautuvat tietyille henkilöille. Koska vastuita saattaa olla useita, ihmiset voivat uupua yhdistystöissään. Joissakin yhdistyksissä pidetään tuntilistaa siitä, kuka tekee mitäkin, ettei uupumus yllätä.

Miten voisimme siis kehittää rooleja? Ryttylän kyläyhdistys on oivaltanut eri johtokunnan jäsenten roolien merkityksen. Siellä on jopa kolme eri tavalla viestinnästä vastuussa olevaa viestintävastaavaa ja venevastaava. Lisäksi yhdistyksissä voi olla arpajaisvastaavia, ohjelmavastaavia, jäsentiedotevastaavia, virkistysvastaavia, jäsenhankintavastaavia tai vaikka joulusukkavastaavia. Vain mielikuvitus on rajana.

Ihmiset pitävät selkeistä rooleista ja siksi tarvitaan avointa keskustelua. Miten sitten saamme selville mistä kukin tykkää? Yksi keino on haastatella ihmisiä siitä, mistä he itse pitävät. Olen aikaisemmassa työpaikassani kysynyt vapaaehtoishaastattelussa mistä sinä pidät ja mitä et todellakaan halua tehdä? Joskus on käynyt niin, että ihminen on tullut tekemään esimerkiksi jäsenkirjeiden postitusta, mutta haluaa sittenkin olla mukana vaikkapa luomassa uusia ideoita.

Joskus yhdistystoiminnassakin tulee raja vastaan. Kaikkia vapaaehtoistöitä ei ole mahdollista toteuttaa, koska ei ole rahaa, materiaaleja, osaamista tai työntekijää, jota kipeästi moneen pieneen yhdistykseen kaivattaisiin. Haluaisin silti uskoa, että myös yhdistystoiminnassa mahdottomalta tuntuvat toiminnot voivat yhteistyöllä onnistua.

Haluankin rohkaista meitä kaikkia puhumaan ja kuuntelemaan enemmän, mitä lähellä olevat yhdistystoimijamme oikeasti haluavat. Luokaa heille mahdollisuuksia toteuttaa sitä unelmaa, joka heillä itsellään on - yhdistystoiminnan sisällä.

Tämän kuuntelun ja erilaisuuden ja luovuuden ymmärtämisen lisäksi tarvitaan selkeitä väliintuloja. Jos esimerkiksi puheenjohtaja tai sihteeri on liian suuren työkuorman alla, tarvitaan ihmisiä, jotka tulevat auttamaan ja hankkivat lisäresursseja. Liiallisesta työstä kärsivän yhdistystoimijan paras apu voi siis olla myös jonkun hänestä välittävän toisen yhdistystoimijan väliintulo.

”Sopiiko sinulle, että minä autan sinua?” tai ”Sopiiko sinulle, että etsin jonkun, joka voi auttaa?”.

Mitä yhdistykset hyötyvät siitä, että ihmiset tekevät heille itselleen mieluisia asioita? Ensinnäkin luovuus kehittyy, erilaisuus tulee kunniaan ja ihmiset kokevat, että heitä kuunnellaan. Tämä lisää viihtyvyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. On hyvä tavoitella sitä, että meillä on oikeasti hauskaa yhdessä ja että viihdymme yhdessä.
 
Meillä suomalaisilla on sanonta, johon on hyvä päättää tämä kirjoitus:

”Hyvä kello kauas kuuluu…”

Monet hyvät asiat tulevat kuuntelemalla ja arvostamalla, mutta myös puuttumalla asioihin tai rooleihin, jotka eivät toimi. Se on se hyvä kello.

Suvi Silvola

Kirjoittaja työskentelee Riihimäellä Hämeen Setlementin Järjestöyhteistyössä.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Kiitos!

Blogivuoroni lähestyessä, mietin mistä haluan kirjoittaa. Asiaa pohtiessani, mieleeni nousi toistuvasti sana, joka on pieni, mutta jonka merkitys on suuri. Niinpä päätin kirjoittaa tekstin tämän sanan ympärille, sana on Kiitos.

Mitä merkityksiä Kiitos -sanalla on? Mistä asioista kiitetään ja minkälaisissa tilanteissa? Tuleeko kiitos automaattisesti vai jääkö se sanomatta, koska pidämme asioita itsestäänselvyytenä? Entä miltä tuntuu vastaanottaa kiitos? Onko se helppoa?

Työelämässä tulee päivittäin tilanteita, joissa vastaanotamme tietoa, pyydämme ja saamme apua kollegoilta sekä vastavuoroisesti autamme muita. Muistammeko kiinnittää kiitokseen huomiota, vai onko se vain täytesana?

Pohdin omaa työtäni vastaavana toiminnanjohtajana ja kiitoksen merkitystä työssäni. Työni on verkostoitumista, kohtaamisia, selvittelyä ja ennen kaikkea jatkuvaa vuorovaikutusta. En pystyisi suoriutumaan yhdestäkään työpäivästä ilman muita. Käytän kiitosta päivittäin useasti erilaisissa tilanteissa, joskus automaattiohjauksella enempää sitä ajattelematta, välillä varta vasten tiettyyn asiaan tai henkilöön kohdennettuna.

Kun onnistun työssäni ja yritän parhaani, on siitä mukava saada kiitosta. Tuntuu hyvältä saada palautetta. Niissä hetkissä, kun en selviydy yksin ja saan apua, on tärkeää kiittää auttajaa. Palautteen antaminen tuntuu myös hyvältä. On tärkeää kiittää muita, mutta yhtä tärkeää on välillä antaa myös kiitosta itselleen.

Kiitos ei vaadi lähettäjältään paljoa, mutta voi pelastaa vastaanottajan päivän tai viikon. Muistetaan siis kiinnittää huomiota kiitokseen, antaa sitä muille ja itselle sekä vastaanottaa kiitokset hyvällä omallatunnolla.

Kiitos tekee hyvää!

Hanna Nyholm

Kirjoittaja on Hämeen Setlementin vs. toiminnanjohtaja.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Miestoimintaa opiskelijan silmin

Kun vuosi sitten aloitin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan opinnot sekä työn Hämeen Setlementissä, olin lähtökohtaisesti eräänlaisessa nollapisteessä. Setlementtiliike, sosiaaliala ja oppisopimuksella opiskelu olivat kaikki minulle vieraita asioita, joten edessä oli varsin monella tapaa aivan uusi kokemus. Asennoiduin uuteen kuitenkin rohkeasti ja innokkaasti.

Oppisopimukseni alkaessa miestentoiminta oli vielä yksinomaan ryhmätoimintaa. Itäisellä ja Läntisellä lähiökeskuksella kokoonnuttiin miesten aamukahveille, pohdittiin iltapäivisin porukalla asioita maan ja taivaan väliltä sekä käytiin väliin urheilemassa ja ulkoilemassa mahdollisuuksien mukaan. Kumppanuustalolla kokoontui ”iltaryhmä”, joka käsitteli paljon paikalliseen historiaan liittyviä juttuja.

Loppusyksystä 2017 miestentoiminta koki muodonmuutoksen. Marraskuun alussa avautui Hallituskatu 4:ään miestentoiminnan omat tilat ja ryhmätoiminta suunniteltiin uusiksi. Keskiviikkoillasta muotoutui miesten oma ilta, jolloin porukalla kokoonnuttiin erilaisten aktiviteettien äärelle. Lähiökeskuksilla jatkettiin miesten aamukahveja. Seuraavan kevään ja kesän aikana viikko-ohjelmaan ilmestyi perjantain Viikkovisa sekä erään toiminnassa mukana olevan miehen vetämä Musatunti. Miestentoiminta oli käynyt läpi aikamoisen muutoksen.

Miehet ovat olleet muutoksen keskiössä ja ottaneet uudet tuulet innolla vastaan. Miesten oma tila on osoittanut toimivuutensa ja houkutellut toimintaan mukaan lisää miehiä. Toiminta on muuttumassa hyvää vauhtia suuntaan, jossa miehet ottavat itse aktiivisesti osaa toiminnan suunnitteluun, valmisteluun sekä toimeenpanoon. Ja niinhän sen pitää ollakin. Miestentila Ukkosessa on ollut liki vuoden verran positiivinen ja puuhakas ilmapiiri ja kaikenlaista on saatu jo aikaan.

Keskusteluissamme on tullut esille Miestentila Ukkosen tärkeys. Moni pitää tilaa turvapaikkana, olohuoneena, jonne alkoholi ei pääse. Ukkosessa tapaa muita elämää nähneitä miehiä, pääsee vaihtamaan ajatuksia kohtalotovereiden kanssa ja saa ehkä muutoin ”tyhjään” elämään täytettä erilaisten aktiviteettien kautta. Kaveriporukan tuki on liki jokaisen miehen elämässä tärkeää ja sitä se on myös miestentoiminnassa. Tuetaan, kuunnellaan ja autetaan, kun joku apua tarvitsee.

Viimeinen vuosi on tarjonnut minulle huikean kokemuksen päästä mukaan miestentoiminnan kehitystyöhön, vaikuttaa työn muotoihin ja oppia sosiaalialan työn kommervenkit intensiivisessä ympäristössä. Setlementtiläinen suhtautuminen ihmisiin on opettanut minua itseänikin ihmisenä ja matkan varrella olen kehittynyt paljon. Pidän itseäni monella tavalla hyvin onnekkaana, että olen päässyt oppisopimuskoulutukseen Hämeen Setlementtiin. Saan tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Teppo Klemetti

Kirjoittaja on miestentoiminnan ohjaaja.