perjantai 5. heinäkuuta 2019

Minun Setlementtini

Ihmisissä on hämmästyttävä määrä sisäisiä voimavaroja ja taitoja.

Minulle setlementtiliike on aina kuvastanut uskoa ihmisten kykyihin ja voimavaroihin. Ne saa esille kuuntelemalla, antamalla vastuuta, tukea ja kannustusta. Tällä tavoin voi löytää yhteisöstä voimavaroja, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.

Päivittäisessä arjessa tämä näkyy paitsi asiakastyössä, myös työntekijöiden taustoissa. Monet meistä ovat työllistyneet Hämeen Setlementtiin työharjoittelun kautta. Rohkeus luottaa kokemattomaan työntekijään alleviivaa samaa luottamusta, jota tarjoamme jokaiselle toiminnassamme mukana olevalle.
Kuvituskuva: Unsplash.com

Hämeen Setlementin arvot ovat kohtaaminen, yhteisöllisyys ja luottamus. Arvot tarjoavat alustan kohtaamiselle, jossa molemmat osapuolet oppivat. Kasvatusfilosofi Paulo Freire kuvailee kohtaamista näin:

”Kohtaamisessa kukaan ei ole täysin tietämätön, eikä kukaan täysin viisas. On vain ihmisiä, jotka pyrkivät oppimaan enemmän kuin sillä hetkellä tietävät.”

Työyhteisömme on monimuotoinen ja siitä löytyy osaamista monelta eri toimialalta. Värikkäät taustat ovat vahvuus ihmisten kanssa työskentelyssä, sillä se tarjoaa poikkeuksellisen laaja-alaisen ymmärryksen ympäröivästä maailmasta ja auttaa löytämään ratkaisuja esiin nouseviin haasteisiin.

Ei ole lopulta väliä oletko vasta alalle valmistunut vai vuosia alalla töitä tehnyt moniosaaja. Kokemus tarjoaa työyhteisölle arvokasta tietoa ja taitoa vuosien varrella kertyneistä kokemuksista. Kehittyvä nuori ei ole mukana vain oppijana, vaan tarjoaa asioihin uusia tuoreita näkökulmia ja haastaa vanhoja ajattelumalleja. Lopulta jokainen kehittyy.

Tämä kaikki on tärkeää, koska ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. Löytääksemme ihmisten kyvyt ja voimavarat meidän tulee ymmärtää elämän monimuotoisuutta erilaisista lähtökohdista. Tässä työssä Sinun ei tarvitse olla spesialisti, riittää kun olet oma itsesi. Silloin pystymme olemaan ihmisten keskellä ihmisten kesken.

Miika Peltonen

Kirjoittaja on tänään kesälomille kirmaava vapaaehtoistoiminnan koordinaattori.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Propellipäänä sopivasti pihalla

Vuosi sitten hyppäsin mukaan itselleni täysin tuntemattomaan järjestöön, jonka toiminta sosiaali- ja terveysalalla oli vieläkin suurempi mysteeri. Mikä se kolmannen sektorin rooli taas olikaan? Pipertää vain ajan kuluksi helmiaskarteluja lasten ja työttömien kanssa? Kirjoitella eläkeläisten ja maahanmuuttajien puolesta sarjatuotantona tukihakemuksia? Paskat sanon minä, Hämeen Setlementti on paljon enemmän.

Vuoden ajan olen saanut aitiopaikalta seurata monipuolista setlementtitoimintaa. Olen etuoikeutettuna päässyt sopivasti ulkopuolisena näkemään läheltä muun muassa

järjestöyhteistyön huimaa yhdistysten keskeistä kehitys- ja vaikuttamistyötä
vapaaehtoistoiminnan moninaisuutta ja sen tekijöilleen tuomaa iloa ja kohtaamisia
miestentoiminnan karskia huumoria ja rakastettavaa herkkyyttä
TyöPolun positiivista, pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työelämävalmennusta
nuorten työpajatoiminnan ja kuntouttavan työtoiminnan toimijoiden mielettömiä elämäntarinoita
ja omien vahvuuksien löytämisen riemua
aluetyön välitöntä yhteisöllisyyttä ja erilaisuuden tuomia voimavaroja
kohtaamispaikkatoiminnan puhtainta ihmisten kohtaamista ja välitöntä kanssaelämistä.


Paljon enemmänkin olisi ollut koettavissa mutta piti niistä omistakin työtehtävistä olla välillä kiinnostunut. Hallinnon ja työteliään johtoryhmän kyljessä toimiessani pääsin näkemään myös sitä välttämätöntä paperien pyörittelyä ja byrokratiasta johtuvaa päätösten teon hitautta. Järjestökentän toiminta on toisaalta kovin omaehtoista ja vapaata ja taas toisaalta tiukasti säädeltyä. Pieninkin toiminta tulee perustella, että tärkeä työ saa paperilla syyn jatkua. Uskon, että järjestöissä on sellaista ruohonjuuritason tietoa ja ilmiöiden ensituntumaa, mitä julkisen sektorin tulisi tulevaisuudessa yhteistyössä hyödyntää eikä unohtaa byrokratian rattaisiin. Mikään ei voita kentältä koottua tietoa – ja sitähän täällä tilastoidaan!

Koko Hämeen Setlementin tavoitteena on osallisuuden tukeminen, toimintamahdollisuuksien luominen, sekä yhteiskuntaan vaikuttaminen. Ja se todella näkyy. Jokainen työntekijä tekee työtään antaumuksella ja suurella sydämellä, itseään säästämättä. Ja sekin näkyy. Toimiston suljetun oven takana on vuorotellen itketty harmia ja henkilökohtaisia tragedioita, muristu ihmisten pikkumaisuutta ja naurettu katketakseen väsymystä ja huonoa huumoria. Ketään kuitenkaan syyllistämättä tai arvottamatta. Täällä jokainen saa olla oma itsensä ja juuri sillä mielellä, millä kulloinkin sattuu olemaan. Ja se on hyvä niin.

Kaikesta vuoden aikana kokemastani olen mielettömän kiitollinen. Aivan erityisen kiitollinen olen kaikesta saamastani tuesta, jota itse tämän vuoden aikana tarvitsin. Työyhteisö, joka vankan turvaverkon tavoin kannattelee ja johon voit huoletta huonoimmillasi nojata, on valtavan suuri voimavara. Se ei ole itsestäänselvyys vaan yhteishengen huolellisen vaalimisen tulos, jotain erityistä.

Kokemani perusteella suosittelen aivan kaikille kurkistusta sosiaali- ja terveysalan ja kansalaisjärjestöjen maailmaan, siihen kuuluisaan kolmanteen sektoriin. Ihmisten kanssa kasvokkain työskentely ja toisten ajatusten asenteeton kuuntelu repii sopivasti omia, opittuja ajatusmalleja. Tällainen toimistonnurkkaan eristäytynyt propellipää, kun kaipaa aina välillä irtiottoja digimaailmasta. Se oikea elämä kuitenkin on siellä ihmisten keskellä ihmisten kesken.

Rentouttavaa kesää kaikille, tavataan taas!

Karita Soittila

Kirjoittaja on tänään Hämeen Setlementistä lomien kautta pois jäävä viestintäsuunnittelija. Ja kyllä, hän käytti aloituskappaleessa kärjistyksiä ja ilmaisua ”Paskat” aivan tietoisena tehokeinona. 

torstai 20. kesäkuuta 2019

Tunnelmia vapaaehtoisten kesäjuhlista

Haluamme kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästään tärkeästä työstä aina kesän kynnyksellä ja jouluisin. Poikkeusta ei tehty tänäkään kesänä, kun kokoonnuimme viettämään vapaaehtoisten kesäjuhlia Iso-Munakkaan rannalle. Kulunutta kevättä kanssamme oli juhlimassa noin 20 Hämeen Setlementin vapaaehtoista.

Juhlapaikassa oli kaikki, mitä idyllinen suomalainen kesämökkiympäristö voi kävijälleen tarjota: mökki, iso piha, liiteri, grillauskatos, sauna ja ranta. Ainoastaan säässä oli toivomisen varaa, sillä ulkona puhalsi kova tuuli ja hento sade kasteli maastoa.

Illan avasi vapaaehtoisuuden teeman ympärille nivoutuva runo, jonka vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Laura koosti ennen juhlan alkua:


Tervetuloa Meijerin mökille,
Vapaaehtoisten kesäjuhlille.
Kohta kaikki toisillemme esitellään,
Kivat tarinat kuvakorteista kehitellään.
Luvassa on herkkuja ja juotavaa kylmää,
Monenlaista ruokaa ja tarjottavaa hyvää.
Pelejä pelataan ja kahvia juodaan,
Illan päätteeksi vielä saunotaan ja uidaan.
Olit sitten klovni, OmaKamu tai ilopilleri,
Sinkku, suttari tai luontoseniori.
Ihan jokainen Setlementin vapaaehtoinen,
Ansaitsee melkoisen mahtavan kiitoksen.
Teette kaikki arvokasta työtä,
Tarpeeksi emme kiitä edes kakkujen myötä.
Siispä tästä jakoon halaus tai yläfemma,
Rivissä teitä kiittää Miika, Eija, Laura ja Jenna.

Hyvän ruoan ja toisiin tutustumisen ohella olemme juhlissa syventyneet perinteisesti jonkun yhteisen tekemisen äärelle. Tällä kertaa vapaaehtoisten tuli keksiä oman etunimensä kirjaimista erilaisia kesäisiä sanoja, joista tehtiin ryhmätöinä kesäisiä tanka-runoja*). Valmiit runot vangitsivat ja kuljettivat lukijaa keskikesän mielenmaiseman kautta pohjoisen jylhille tuntureille:

Yötön kesäyö
 Luostotunturin huippu
 Mikä näkymä
 Sinä pieni ihminen
 On pakko nostaa malja

Tanka-taiteilun jälkeen pääsimme nauttimaan oikukkaasta Suomen kesäsäästä saunoen, uiden, jutellen ja erilaisia seurapelejä pelaillen. Herkkusuille oli jälkiruoaksi tarjolla vielä santsikuppi kahvia ja rapeaksi paistettua lettua. Juhlapaikalta poistui illan päätteeksi rentoutunut ja iloinen joukko odottamaan keskikesän juhlia!

Haluamme toivottaa kaikille vapaaehtoisillemme hyvää kesää! Suuret kiitokset jokaiselle mukana toiminnassa olleelle ja olevalle vapaaehtoiselle – teidän ansiostanne järjestössämme on hienoa ja monipuolista kansalaistoimintaa, josta voimme kaikki olla ylpeitä!

Jenna, Laura, Eija ja Miika

Kirjoittajat ovat Hämeen Setlementin vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreita.

*)Tanka on japanilainen runouden laji, jossa rivit jakautuvat viiteen tavukappaleeseen muotoon 5 tavua-7 tavua-5 tavua-7 tavua-7 tavua. Yleensä yksi rivi sisältää yhden kuvan tai idean; toisin kuin suomalaisessa runoudessa, tanka-runoudessa ei pyritä "kietomaan" rivejä yhteen, tosin parhaassa tankassa viisi riviä sulautuvat saumattomasti yhteen ajatukseen. Muuten tankan kirjoittamiseen ei ole virallisesti mitään tarkkoja sääntöjä.  (Wikipedia)

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Miltä näyttää kesän 2019 bucket list?

Kesä ja etenkin loma on mitä parhainta aikaa kokeilla uutta, hullutella tai tehdä jotakin sellaista, josta on jo pitkään haaveillut. Blogikirjoitusta ja pian häämöttävää kesälomaa miettiessäni tuli mieleen, mitä haluaisin kesällä tehdä. Millainen olisi minun kesäloman bucket list?

Siis, mikä ihmeen ämpärilista?

Bucket list käännettynä suoraan Suomeksi olisi ämpärilista. Käytännössä sillä kuitenkin tarkoitetaan listaa asioista, jotka halutaan toteuttaa ennen kuolemaansa. Taustalla on englanninkielinen sanonta to kick the bucket, eli potkaista tyhjää. Suomeksi listan nimi voisikin olla vaikka veivilista, meidän oman ilmaisun heittää veivinsä pohjalta.

Päivänkakkaroita kesäkimppuun - ehdottomasti!
Vaikka en ajattele, että edessä on elämäni viimeinen kesä, kokosin kymmenen kohdan listan pienistä asioista, joita haluaisin kesän aikana toteuttaa. Tällainen siitä sitten tuli:

1. Käydä kesäteatterissa, mieluusti sellaisessa harrastajateatterissa, jossa en ole aiemmin käynyt.
2. Lähettää perinteinen lomapostikortti ystävälle tai sukulaiselle.
3. Lukea ulkona kirjaa, mieluusti kesämökin terassilla kahvikuppi kädessä.
4. Kerätä kukkakimppu luonnon kukista ja antaa se lahjaksi jollekin.
5. Kokeilla jotakin uutta smoothie-reseptiä, johon tulee tuoretta minttua.
6. Laulaa täysillä mukana ulkoilmakonsertissa kädet ilmassa heiluen.
7. Kävellä paljain jaloin aamukasteisella nurmikolla.
8. Paistaa muurinpohjalettuja ja syödä ne tuoreiden marjojen kera.
9. Käydä aamu-uinnilla.
10. Kokeilla sup-lautailua.

Eiköhän näillä unohdu työkiireet tehtävälistoineen ja pääse hyvään lomafiilikseen. Ja lisää voi keksiä koko kesän ajan.

Mutta millainen mahtaisi olla sinun bucket list?

Mitä haluaisit kesällä tehdä tai kokeilla?

Kerro omasi vaikkapa kommentteihin, seuraavan kerran työkaverille töissä tai ystävälle kävelylenkin varrella! Samalla voit tehdä itsellesi lupauksen, että ainakin muutaman niistä toteutat tai keksit parempia kesäpäivien kuluessa.

Elämyksellistä kesää 2019,

Heli Laurikainen

Kirjoittaja on Hämeen Setlementin Järjestöyhteistyön järjestökoordinaattori.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Ihmisen paras ystävä

Olen saanut olla viimeiset 11 vuotta Veikko-koiran onnellinen omistaja. Yhdessä olemme tutustuneet jo kuuteen eri kotikaupunkiin ja vaihtaneet opiskelijaelämän työelämään. Suhteemme on kestänyt ja vain vahvistunut ajan myötä. Nykyään luen vaikkapa jo Veikon kulmien asennosta tai pienestä tuhahduksestakin, mitä hän on vailla.

Samoin Veikko lukee minua kuin avointa kirjaa. Kenkä- ja vaatevalinnat ja niiden eri tarkoitukset eivät mene häneltä taatusti ohitse. Monta kertaa olen pysähtynyt kiitollisena miettimään kaikkia niitä asioita, joita tämä pieni karvakamu on elämääni tuonut. Koiran mukanaan tuomista positiivisista vaikutuksista on saatu myös tutkittua tietoa.

Koiran silittäminen vähentää stressiä, alentaa verenpainetta ja rauhoittaa sykettä. Koira ei koskaan arvostele, eikä se osaa valehdella, mikä tekee siitä hyvin luotettavan ja lojaalin ystävän. Koiran silmiin katsomisen on havaittu erittävän ihmisessä oksitosiini -hormonia, mikä lisää hyvänolon tunnetta, kiintymyksen muodostumista ja levollisuutta. Koira ei murehdi menneitä, eikä liioin huolestu huomisesta. Koira elää tässä ja nyt sekä antaa meille ihmisille hyvää esimerkkiä toimimaan samoin.

Myös yhä useammassa työpaikassa koiran läsnäololla on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia työntekijöiden työkykyyn. Tutkimukset ovat osoittaneet, että toimistokoira voi muun muassa lievittää työntekijöiden stressiä ja lisätä tuottavuutta sekä tiimihengen muodostumista.

Veikko vierailee välillä työpaikallani TyöPolun Lahden toimipisteellä. Noina päivinä Veikko keskittyy olennaiseen; rentoutumiseen ja ylimääräisten rapsutusten keräämiseen. Kun työpäivä on ohi ja läppärin kansi laskettu alas, myös Veikko havahtuu päiväuniltaan. Pienet nappisilmät katsovat minua kysyvänä: ”Minne seuraavaksi lähdetään?”.

Jenni Saksholm

Kirjoittaja on työhönvalmentaja Hämeen Setlementin TyöPolussa.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Yhden tukisuhteen tarina

Yhteinen matkamme tuettavan kanssa alkoi ajatuksesta, että lapsen olisi hyvä saada niin vahva suomen kielen pohja kuin mahdollista. Hänen vanhempansa olivat maahanmuuttajia eri maista, joten perheen yhteinen kieli oli englanti. Kotona yritettiin puhua suomea, mutta se oli vaikeaa puutteellisen kielitaidon vuoksi.

Olin tavannut lapsen mummun jo vuosia sitten ja yllätys oli suuri, kun tapasimme uudestaan vuosien jälkeen. Tämä asia vaikutti myös siihen, että haluan auttaa tyttöä, joten aloitimme tukihenkilösuhteen.

Välillä ehdittiin
ihmettellä myös linnan
kauniita maisemia.
Olemme käyneet yhdessä useissa eri paikoissa. Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin näyttelyt- ja leikkitilat ovat olleet suosikkeja. Siellä lapsi saa katsoa, kokeilla sekä leikkiä tiloissa, minkä lisäksi vaihtuvat näyttelyt ovat olleet todella mielenkiintoisia. Asioiden ja tekemisten nimeäminen ovat tuoneet paljon uutta sanavarastoa ja tyttö on saanut rohkeutta kokeilla erilaisia asioita.

Myös kirjaston leikkitila on tuonut tullessaan uusia kirjoja, joita olemme katselleet ja lukenet yhdessä. Keskittyminen asioihin on saanut harjoitusta kirjastokäynneillä. Hämeenlinnan erilaiset museot ja näyttelyt ovat tulleet myös tutuiksi.

Liikuimme myös paljon luonnossa. Kävimme Aulangolla tiirailemassa eläimiä, leikimme puistoissa, kiipeilimme graniittilinnalla, kävimme katselemassa näkötornista maisemia, seikkailimme tuijametsän pitkospuilla, kahlasimme Ahvenistolla vedessä, heittelimme kiviä veteen sekä seurasimme lintujen lentoa ja sukeltajien toimintaa.

Keväällä kävimme useamman kerran uimahallissa, joka olikin todella hauska ja mielenkiintoinen kohde tytölle. Pisteenä i:in päälle saimme vapaaliput Aulangon kylpylään, johon olikin hyvä päättää yhteinen matkamme.

Olen saanut ilolla seurata, kun tytön sanavarasto on karttunut ja hän on saanut rohkeutta ja osaamista lisää. Matkallemme on mahtunut todella paljon ja olen kuvannut paljon tekemisiämme sekä touhuamisiamme. Teetin kuvista perheelle muistoksi koosteen retkistämme. Yhteiset muistot ovat kauniita säilyttää.

Tuula

Kirjoittaja on vapaaehtoinen tukihenkilö Hämeen Setlementissä.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Miksi mies ei itke?

Ajattelin aluksi otsikoida tämän viikon tekstini muotoon ”Mies, muistathan itkeä”. Aloin lopulta pohtia, miten voisin kehottaa miehiä tekemään jotain sellaista, mitä en itsekään kunnolla osaa. Olen surkea itkemään, olen aina ollut.

Vietin tällä viikolla kaksi päivää Miestyön Foorumissa Hämeenlinnassa, jonka teemana oli rosoinen mies. Rosoisen miehen käsite ei ole yksiselitteinen, kuten eivät käsitteet yleensäkään. Virallista luonnehdintaa tuskin edes löytyy, mutta moni yhdistää miehen rosoisuuden päihteisiin tai rikollisuuteen. Itse olen taas sitä mieltä, että jokainen mies on rosoinen. Koen itseni rosoiseksi. Enemmän tai vähemmän, riippuen elämäntilanteesta.
 
Kuvituskuva: Pixabay.com.
Rosoisen miehen käsitettä mielenkiintoisempi aihe on suomalainen mies. Kuuluisan sanonnan mukaan suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa. Vaikka sanonta itsessään on vanhentunut, siinä on edelleen mukana totuuden siemen.

Entisaikoina suomalaisella miehellä oli ruskeat housut, vaalea kauluspaita, henkselit, maatila ja kaunis vaimo. Entisaikojen suomalainen mies ei pelännyt näyttää tunteitaan, kunhan oli ennen purkaustaan tyhjentänyt pullollisen miestä vahvempaa. Nykyajan suomalainen mies näyttää kovin toisenlaiselta, mutta yksi asia on säilynyt: suomalainen mies ei edelleenkään ole järin hyvä näyttämään tunteitaan.

Ajatelkaapa ala- tai yläkoulua, monia joukkueurheilulajeja tai miesvaltaisia työyhteisöjä. Poika ei voi itkeä julkisesti koulussa, koska se koetaan heikon ihmisen merkiksi. Joukkueurheilussa suomalainen mies saa itkeä vain, jos rakas naapurimme on pöllyttänyt MM-kisoissa leijonaturkkia uskomattomalla nousulla tappioasemasta.

Asetelma asenteiden suhteen on syystä tai toisesta täysin nurinkurinen. On vaikea ymmärtää mistä johtuu, että itkeminen nähdään heikkoutena. Itkeminen on vahvan ja rohkean ihmisen merkki, koska silloin uskaltaa näyttää ympärillä olevilleen olevansa heikko ja haavoittuva. Se kertoo luottamuksesta ihmisiin, jotta he eivät käytä tilannetta hyväkseen lyömällä lyötyä.

Oman kokemukseni mukaan itkeminen vapauttaa ja helpottaa. Kaikkinensa itkeminen on hyvin positiivinen kokemus. Miksi en sitten pysty itkemään? Uskon, että siihen vaikuttaa moni asia, mutta taustalla on myös edelleen ympäristön olettama kuva miehestä, siitä millainen kunnon suomalainen mies on. On helpompi nielaista suru ja piiloutua, kuin näyttää syvin tunne ihmisille. Kynnys on korkea.

Minut on kasvatettu puhumaan tunteista ja hallitsen sen mielestäni melko hyvin. Minua ei ole kuitenkaan opetettu näyttämään itkemällä negatiivisia tunteita ja uskon sen olevan suuri syy siihen, miksi mies ei itke. En muista kovinkaan montaa kertaa nähneeni, että sukuni miehet olisivat itkeneet. Esimerkin voima on valtava. Isältä pojalle periytyy moni asia, tässä tapauksessa myös piilossa nyyhkyttäminen.

Juuri siksi aihe on tärkeä. Suomalaisen miehen ei tarvitse olla jäyhä jurottaja ja me voimme vaikuttaa siihen näyttämällä tuleville sukupolville erilaisen miehen mallin.

Minä olen herkkä ja rosoinen mies. Aion myös opetella itkemään. Se ei tee minusta vähemmän miehistä. Suomalainen mies puhuu, pussaa ja itkee, joten unohtakaa suo, kuokka ja kirves. 


Miika Peltonen

Kirjoittaja on herkkä suomalainen mies ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Hämeen Setlementissä.

perjantai 17. toukokuuta 2019

"Täällä kaikki tervehtivät toisiaan"

Olen kohta 19-vuotta täyttävä sairaanhoitoon ja huolenpitoon erikoistuva lähihoitajaopiskelija Koulutuskuntayhtymä Tavastiasta. Aloitin työssäoppijakson Hämeen Setlementissä 1.4.2019. Valinnainen tutkinto Monikulttuurisuus lähihoitajan työssä on viimeinen työssäoppiminen ennen valmistumistani.

Kun ensimmäisenä päivänä kävelin vanhan Ortodoksikirkon ovista sisään, miljöö näytti hyvin erilaiselta verrattuna edellisiin työympäristöihini. Talon sisällä kuhisi paljon eri-ikäisiä- ja näköisiä ihmisiä.

Maanantaisin ja perjantaisin olen ollut kohtaamispaikalla auttamassa ihmisiä erilaisten arkisten ja ei niin arkisten pulmien kanssa. Tiistaisin ja torstaisin olen ollut suomen kielen kerhossa ja Chat Clubissa avustamassa ihmisiä suomen kielen opiskelussa. Keskiviikot ovat kuluneet koulussa.

Kotouttamiskentällä tapahtuu paljon asioita, hyviä ja huonoja. Oma kokemus on kuitenkin, että paljon enemmän hyvää. Autamme Kohtaamispaikalla kaikenlaisissa ongelmissa parhaamme mukaan, muutaman mainitakseni oleskelulupahakemukset, kansalaisuushakemukset, laskujen maksaminen, vakuutusasiat ja vertaistuki. Itselle ihmisten auttamisesta tulee hyvä fiilis ja tietysti aina parempi jos ongelma saadaan ratkaistua.

Suomessa on mielestäni aika omaperäinen kulttuuri. Se ei ole yhtä kansainvälinen kuin esimerkiksi länsinaapurilla Ruotsilla. Suomeen tulevat erilaiset kulttuurit uudistavat omaa kulttuuriamme ja auttavat ihmisiä toimimaan paremmin esimerkiksi ulkomailla. Uusilla maahanmuuttajilla arki ei välttämättä suju yhtä hyvin kuin toivoisi ja olemme usein aika hiljaisia tuntemattomille ihmisille. Se voi poiketa maahanmuuttajan kotimaasta, minkä lisäksi työ- ja koulutuspaikan saaminen voi myös olla vaikeaa. Kuitenkin, jos on motivoitunut, on hyvä mahdollisuus päästä opiskelemaan ja työllistyä.

Kuuden viikon aikana olen huomannut asiakkaiden ja työkavereiden olevan lähes aina haasteista sekä murheista huolimatta motivoituneita ja hymyssä suin. Edellisistä työpaikoista Kumppanuustalon erottaa yksi asia: täällä kaikki tervehtivät toisiaan.

En ole jakson aikana myöskään huomannut törmäyksiä kulttuurieroista huolimatta. Olemme useaan otteeseen esimerkiksi Chat Clubeissa puhuneet omista kulttuureistamme ja niiden eroavaisuuksista. Sellaisia ovat juhlapyhät, ruokavaliot tai vaikkapa perhekäsitykset. Ramadanin aikaan muslimit saattavat vaikuttaa väsyneiltä, mutta se johtuu paastosta. Suomessa taas suurin osa ei harrasta paljon small-talkia.

Jakso on ollut kaikin puolin mukava ja silmiä avaava. Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet osana sitä.

Ville Nurminen

Kirjoittaja on työharjoittelussa Hämeen Setlementissä. 

perjantai 10. toukokuuta 2019

Osallistava ohjaaminen Setlementillä

Hämeen Setlementin Hämeenlinnan toimipaikkoja, joissa voi toimia kuntouttavassa työtoiminnassa ja työkokeilussa, on viisi: Kumppanuustalo ja Ukkonen keskustassa, Läntinen Kumppanuustalo Jukolassa, Duunaamo Hätilässä ja Itäinen Lähiökeskus Katumalla.

Niiden toiminnasta vastaavat ohjaajat, jotka eivät ole sidottuja yhteen toimipaikkaan. Koemme tämän mahdollisuudeksi avartaa näkemystämme ohjaajan työhön. Tämä takaa myös sen, että työtoimijoilla on kontakteja useampaan ohjaajaan, jolloin yhteisömme vahvistuu ja yhtenäistyy.

Toimipisteissämme on monenlaisia ryhmätoimintoja, joita suunnittelemme yhdessä työtoimijoiden ja asiakkaiden kanssa.  Ryhmät ovat avoimia kaikille, joten niihin voi osallistua voimavarojensa ja kiinnostuksen mukaan. Kannustamme kokeilemaan uusia asioita ja rohkaisemme uskomaan itseensä. Ryhmissä pääsee myös harjoittelemaan tai käyttämään vuorovaikutustaitoja sekä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa yhteistyössä. Tämä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tavoitteenamme on aina osallistaa ja vahvistaa jokaisen omaa osaamista, vastuuta omasta itsestään ja itseohjautuvuutta.

Ryhmätoiminnoissa voi harjoittaa muun muassa englannin kielen taitoja, liikuntaa, luovia töitä, improvisaatiota, askarrella sekä harjoitella tai parantaa tietokoneen käyttötaitoja. Näiden ryhmien kautta on mahdollista löytää oma polku kohti työpaikkaa, opintoja tai harrastusta.

Kohtaamme jokaisen ihmisen yksilönä, joka on osaava ja kykenevä. Tavoitteenamme on aina osallistaa ja vahvistaa jokaisen omaa osaamista, vastuuta omasta itsestään ja itseohjautuvuutta. Yhdessä keskustellen ja toimien pyrimme löytämään työtoimijan vahvuuksia ja taitoja, luomme mahdollisuuksia toteuttaa niitä ja annamme positiivista palautetta.

Kannustamme työtoimijoita myös kokeilemaan uutta ja tarttumaan haasteisiin. ”Mä onnistuin, jes, mä tein sen” - tällaisten lausahdusten kuuleminen ja onnistumisen riemun näkeminen saa jokaisen sydämen lämpenemään.

Ystäväni sanoin: ”Jokaisessa meissä asuu pieni mahdollisuus!”


Lilli Lindström

Kirjoittaja on aluetyön ohjaaja Hämeen Setlementissä.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Yhteisöllisyyttä Ukkosessa

Yhteisöllisyys, tuo maaginen voima, joka pitää meidät kiinni toisissamme, on ollut yksi merkittävimmistä voimista läpi ihmisen historian. Se tuottaa välillemme luottamusta, lähentää meitä ja sen ansiosta koemme osallisuutta kaikissa yhteisöissä, joiden osana olemme. Setlementtityön yksi keskeisimmistä perusarvoista on yhteisöllisyys.

Olen työskennellyt melkein kaksi vuotta Hämeen Setlementissä ja sinä aikana olen saanut nähdä yhteisöllisyyttä aidoimmillaan. Pienet ystäväporukat, harrasteryhmät, työtiimit, työtoimijat, yksiköt, ohjaajat, henkilökunta, setlementtiläiset ja monet muut kahden tai useamman henkilön muodostamat kokonaisuudet ovat oppineet toimimaan yhdessä. He ovat luoneet uutta, kehittäneet jo olemassa olevaa, lujittaneet me-henkeä ja iloinneet yhdessä tekemisen riemusta. Lisäksi jokaiseen porukkaan on päässyt mukaan. Aina on ollut uusille ihmisille tilaa, eikä ketään ole jätetty yksin.

Vaikka me miehet emme välttämättä ole ryhmähenkisiä emmekä ehkä näytä tunteitamme kovin avoimesti, löytyy meistä silti tahtoa ja halua yhteisöllisyyden kokemiseen. Hämeen Setlementin miestentoiminnan kehittyminen nykyiseen muotoonsa on osoitus miesten yhteisöllisyydestä ja halusta kuulua johonkin.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana Miestentila Ukkosen ovesta on kulkenut monenlaista miestä ja monesta eri syystä. Joku tulee kahville, joku taas lukemaan päivän lehden. Jollakulla on luppoaikaa ennen seuraavaa menoa ja joku tahtoo juttuseuraa yksinäiseen arkeensa. Syitä on lukemattomia. Vaikka olemme kaikki erilaisia, olemme silti samaa joukkoa, Ukkosen porukkaa, emmekä jätä ketään yksin.

Yhteisöllisyyden myötä Ukkoseen on muodostunut ihailtava me-henki. Iloitsemme toistemme riemuista, kuuntelemme toistemme huolia ja autamme toisiamme hädässä. Me puolustamme sekä tuemme toisiamme ja tarpeen tullen myös nykäisemme jarrusta, jos jonkun mopo alkaa keulia. Ukkosessa riittää, että on aidosti sellainen kuin on.

Ranskalainen sosiologi Michel Maffesoli on todennut, että ”yhteisöjen ja yhteisöllisyyden läsnäolo kaikkialla ja samanaikainen näkymättömyys tekevät niistä yhden ihmisen arvoituksellisimmista luomuksista.” Ja niinhän se on. Yhteisöllisyys on todellakin se maaginen voima, joka pitää meidät kiinni toisissamme.

Teppo Klemetti

Kirjoittaja on miestentoiminnan ohjaaja Hämeen Setlementissä.

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt....

Varmasti jokaiselle meistä kyseinen lastenlaulu on tuttu. Luonto ympärillämme on monien mielipaikka, niin minunkin. Näin keväällä luonto herää eloon, ja niin kuin lastenlaulussa lauletaan: ”sä takuulla yllätyt”.

Luonnon vaikutus hyvinvointiin on myös yllätyksellinen. On tutkittu, että luonnossa liikkumisella ja oleskelulla on myönteinen vaikutus psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Luonto rauhoittaa, rentouttaa, lisää myönteisiä tuntemuksia, ajatukset selkiintyvät ja arkipäivän huolet unohtuvat.

Jo lyhyt oleskelu luonnossa tai rauhallisessa puistoympäristössä lisää jokaisen terveyttä - muun muassa noin 15-20 minuutin oleskelu luonnossa auttaa laskemaan verenpainetta, päänsärky voi kaikota, vastustuskyky kasvaa ja mieli piristyy.

Ruokatauolla on hyvä lähteä läheiseen puistoon, vaikka vain istumaan. Kuinka moni tekee näin? Nyt kun ilmat lämpenevät, ehdotan, että lähdet ulos työpisteeltäsi. Jos työhuoneesi ikkunasta avautuu puisto- tai järvinäkymä, niin jo pieni hetki ikkunan ääressä auttaa rauhoittumaan ja keskittymään.

Jokaisen meistä olisi hyvä miettiä, millä perusteella esimerkiksi valitsee kävelyreitin. Mitä paikkoja välttelee ja miksi? Millaisissa paikoissa elpyy ja palautuu? Mikä on lempipaikka? Mistä löytää uuden lempipaikan? Moni viihtyy luonnossa yksin, mutta porukassa luontoon lähteminen tuo mukaan turvallisuutta, oppia ja uusia kokemuksia. Kokemuksia on kiva jakaa. Laavulla on leppoisaa istuskella, katsella tulta ja jutustella. Kun sulkee suunsa ja avaa korvansa, oppii aina jotakin.

Retkeilyvälineitä löytyy kaupoista erinäköisiä ja kokoisia. Aina ei tarvitse kuitenkaan ostaa uutta kaupasta. Tiesitkö, että Hämeen Setlementiltä voi lainata retkeilyvälineitä? Meiltä löytyy esimerkiksi telttoja, makuupusseja, rinkkoja ja retkikeittimiä. Retkeilyvälineitä voi lainata joko yhdeksi päiväksi tai kokonaiseksi viikoksi. Tämä on helppo tapa saada uusia kokemuksia ja kosketuksen luontoon.

Ei muuta kuin rohkeasti liikkeelle ja luontoa kohti joko yksin tai yhdessä ystävien kanssa.

Nautitaan keväästä ja tulevasta kesästä!

Eija Lähde

Kirjoittaja on suunnittelija Hämeen Setlementin Tuki- ja ohjauspistetoiminnassa.

torstai 18. huhtikuuta 2019

Läntinen Kumppanuustalo – helpotusta yksinäisyyteen

Yksinäisyys. Se on asia, jota olen viime aikoina pohtinut. Yksinäisyyden monimuotoisuutta ja sen merkitystä. Yksinäisyydellä on monia eri muotoja, koska ihmiset kokevat sen eri tavalla.

Joku kokee yksinäisyyttä, vaikka olisikin muiden keskellä. Toinen kokee olevansa yksinäinen parisuhteessa ja kolmas on yksinäinen, koska kokee omien ihmissuhteiden määrän puutteelliseksi. Virallisia määritelmiä yksinäisyydelle varmasti löytyy useampia, mutta mielestäni jokainen määrittelee yksinäisyyden merkityksen itse.

Puhun yksinäisyydestä, koska meillä jokaisella on perustarve tuntea yhteenkuuluvuutta. Miten Läntinen Kumppanuustalo sitten vastaa tähän?

Mielestäni se tarjoaa juuri tähän teemaan tukea ja toimii parhaimmassa tapauksessa yksinäisyyden lievittäjänä. Se tarjoaa mahdollisuuden sille, että yksinäisyyden on mahdollista kääntyä yhteisöllisyydeksi.

Sinne voi tulla esimerkiksi juomaan kahvikupposen ja sen äärellä vaihtaa muiden kanssa kuulumisia tai keskustella päivän ajankohtaisista uutisista. Siellä on tarjolla myös erilaisia ryhmiä, joihin kuka tahansa voi halutessaan osallistua; musiikkipajoja, askartelua, ohjelmaa lapsille, vain muutamia tässä mainitakseni. Suosittelen ehdottomasti hyödyntämään näitä mahdollisuuksia tavata muita ihmisiä!

Lisäksi Läntinen Kumppanuustalo huomioi eri vuodenaikojen juhlien kirjoa ja ottaa niihin osaa. Esimerkiksi nyt keväällä pääsiäismyyjäisten ja vappukarkeloiden muodossa. Tapahtumia ja toimintoja siis riittää siinä määrin, että jokainen voi pohtia minkälainen toiminta itseä palvelisi eniten.

Yksinäisyys on asia, josta ei kannata vaieta. Sitä ei tarvitse hävetä. Tulevana sosionomina haluan rohkaista jokaista tavalla tai toisella itsensä yksinäiseksi kokevaa puhumaan asiasta ääneen. Puhumalla yksinäisyydestä voimme lisätä tietoisuutta sen laajuudesta ja sitä kautta etsiä oikeanlaisia keinoja vähentää sitä.

”Mitä kuuluu?” ”Miten voit?”

Yhteenvetona haluan muistuttaa, että kuulumisten kysyminen ei vaadi paljon, mutta voi antaa toiselle mahdollisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kysytäänhän siis jatkossakin toistemme kuulumisia ja ollaan aidosti kiinnostuneita saamastamme vastauksesta.

Kuunnellen,


Peppi Olkinuora

Kirjoittaja on sosionomiopiskelija ja harjoittelussa Hämeen Setlementissä.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Anteeksipyytämisen jalo taito

Blogissamme on useamman kerran muistutettu kiittämisen tärkeydestä. Vähintään yhtä tärkeä taito on pyytää anteeksi. Oman kokemuksen mukaan kiittäminen on monelle paljon helpompaa ja ennen kaikkea yksinkertaisempaa kuin anteeksi pyytäminen.

Jokainen meistä mokaa joskus tai pahoittaa toisen mielen. Se kuuluu olennaisena osana inhimilliseen elämään. On lohdullista, että meillä on mahdollisuus pyytää ja antaa anteeksi. Tällä tavalla voimme päästä irti epämiellyttävästä tilanteesta ja jatkaa eteenpäin niin halutessamme.

Mietitkö koskaan, mikä tekee anteeksipyytämisestä vaikeaa? Minä mietin.

Uskon, että jokainen ihminen pyytää tilanteen vaatiessa anteeksi puhtain aikein sitä tarkoittaen. Syystä tai toisesta sorrumme kuitenkin hyvin usein erilaisiin anteeksipyytämisen muotoihin, jotka saattavat vastaanottajan korvissa kuulostaa vähättelyltä tai loukkaantuneen tunnetilan mitätöinniltä.

”Pyydän anteeksi, jos…”

Kuulostaako tutulta? Kuinka monta kertaa olet kiittänyt sanomalla ”kiitos, jos…”? Yllä mainittu on kenties yksi yleisimmistä anteeksipyytämisen tavoista. Sen ongelma on, ettei se ole anteeksipyyntö. Yksi pieni ”jos” mitätöi kokonaisuudessaan hyvän yrityksen, sillä se viestii vastaanottajalle siitä, ettet ota hänen tunnetilaansa tosissaan. Kun olet loukannut toista ihmistä, sitä ei voi kyseenalaistaa jossittelulla.

Toinen hyvin yleinen tapa on selittely. Selittelyn suurin ongelma on, että sen lomassa unohtuu usein kaikkein tärkein: anteeksipyyntö. Selittely ei myöskään korjaa mitään, vaikka on selvää, että tilanne on syntynyt jonkinlaisen tapahtumaketjun seurauksena. Loukattu ei myöskään yleensä halua kuulla selityksiä siitä, miksi asiat ovat tapahtuneet, eivätkä selitykset tee tehtyä tekemättömäksi.

Anteeksipyytämisen hienous on mielestäni siinä, että se tarjoaa mahdollisuuden jatkaa yhteistä matkaa samaan suuntaan vastoinkäymisistä huolimatta. Vielä hienompaa on, että se on yhtä helppoa kuin kiittäminen, sillä vain yksi sana riittää:

Anteeksi.

Miika Peltonen

Kirjoittaja on vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Hämeen Setlementissä. 

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Hedelmät, jotka eivät tuoksu ruudille

Kotofoorumit ovat Hämeenlinnan kaupungin monikulttuuriohjelmaa käytäntöön vievää toimintaa. Ne ovat tapa lisätä maahanmuuttoon liittyvää tietoa niin kaupungin työntekijöille kuin muillekin alueen toimijoille. Kotofoorumi toimii areenana toiminnan esittelyille, tiedon jakamiselle, verkostoitumiselle ja maahanmuuttajien kotoutumista tukevan toiminnan kehittämiselle sekä suunnittelulle. Foorumit ovat avoimia kaikille maahanmuuttotyötä tekeville ja monikulttuuriohjelman toimeenpanosta kiinnostuneille kuntalaisille.

Kotofoorumin aiheet ovat isoja ja tunteita herättäviä. Kotofoorumin vieraat olivat jokainen oman alansa ammattilaisia ja toivat aiheeseen monipuolisesti sisältöä eri näkökulmasta. Osaajia, asiantuntijoita ja asiakastyön ammattilaisia kotouttamistyön kentällä on valtakunnallisesti paljon. Meidän kannattaa kuunnella mitä muualla on tehty, mikä on toiminut ja mihin kysymyksiin etsitään ratkaisuja. Myös Hämeenlinnassa on kehitetty ammattitaitoisesti ja rohkeasti toimintamalleja sekä luotu toimivaa yhteistyötä eri tahojen kanssa.

Hämeenlinnan kaupungin pakolaisten vastaanoton johtava sosiaalityöntekijä Tiina Hofström aloitti iltapäivän puhumalla ajankohtaisesta asiasta eli vihapuheesta ja sen seurauksista vihapuheen kohteelle. Hän kertoi isomassa kuvassa vihapuheen merkityksestä yhteiskunnassa sekä radikalisoitumisen eri muodoista ja niihin puuttumisen keinoista.

Loisto Setlementin SOPU-työn ja Bahar-hankkeen työntekijä Majid Allahyari kertoi työstään Helsingin alueella. He tekevät sukupuolisensitiivistä- ja osaavaa kriisi -ja konfliktityötä perheiden kanssa, joissa ilmenee kunniaan liittyvää väkivaltaa. He tukevat ja auttavat perheitä sekä konsultoivat ja kouluttavat viranomaisia. Hän puhui rasismin ja ennakkoluulojen ilmenemisestä ulkomaalaisten ihmisten arkisessa elämässä. Majid lähestyi aihetta myös yhteiskunnalliselta tasolta, mutta hauskan itseironisesti.

Iltapäivän päätti Hämeenlinnan Ankkuri -tiimin vanhempi konstaapeli Juha Kuningas, joka on vieraillut Kotofoorumissa aikaisemminkin. Ankkurin tarkoituksena on varhainen puuttuminen alaikäisten rikolliseen käyttäytymiseen sekä nuoren asiakkaan kokonaisvaltaisen elämäntilanteen ja avun tarpeen selvittäminen.Tavoitteena on myös nopea puuttuminen lähisuhde- ja perheväkivaltaan. Näiden teemojen alla he työskentelevät myös perheiden kanssa. Kolmantena tavoitteena on sisäisen turvallisuuden lisääminen moniammatillisella yhteistyöllä.

Työkaverini pyysi minulta blogitekstiä rasisminvastaisesta viikosta, jota vietettiin viikolla 12. Istahdin aiheen äärelle ja pyörittelin Kotofoorumissa käsiteltyjä aiheita huomaten, että juuri sillä hetkellä minulla ei ollut aiheeseen liittyen mitään sanottavaa. Pää löi tyhjää ja jo pelkkä ajatus kirjoittaa aiheesta alkoi väsyttää. Siksi päätin kirjoittamisen sijaan lueskella.
Pirkanmaan taidetoimikunta on julkaissut vuonna 2000 Maahanmuuttaja-antologian. Se sisältää runoja ja novelleja seitsemältä eri kirjoittajalta. Teoksen ensimmäinen runo, jonka mukaan koko antologia on nimetty, on nimeltään Hedelmät, jotka eivät tuoksu ruudille:

Neljän vuoden jälkeen
kävelen kaupungin 
valaistuilla kaduilla.
Kolmetuhatta kilometriä kotimaasta.
Hengitän syvään ilmaa ja
syön hedelmiä, jotka eivät tuoksu ruudille.

Ihailen kuinka Suomen nuoriso
viettää huolettomia vuosia.
Minulla ei ollut aikaa
lasten leikkiä varten.
Olen syntynyt Balkanilla jossa
leikitään pelkästään konekivääreillä.

Toinen runo, jonka haluan jakaa teidän kanssanne, on Kirje Nasralle:

Rakas Nasra,
täällä päivät kuluvat himmeästi.
Toisella puolellani lohduttomuus,
toisella puolella ilman teitä hiljaisesti kuluvat päivät.
Odottaminen murskaa toiveeni
silti sydämessäni sykkii kohtaamisen kevät.
Erot tulivat ja ankkuroituivat pahimpaan paikkaan,
et voi repiä niiden juuria irti jälkiä jättämättä.
Jos ei olisi sinun lämmintä tervehdystäsi,
kärsimykset olisivat kestämättä.
En halua tuskaa,
kärsimykset kuitenkin kertovat kypsyyden syvyydestä.

Kirjeet, jotka ovat harmaita, soittavat eron sinfoniaa,
kirjeet, jotka ovat ruskeita, ovat pahanilmanlintuja,
kun taas kirjeet, jotka tuoksuvat ihmisiltä,
ovat murheen ja kohtaamisen värisiä.

Kohta tulee aika,
jolloin erot vakiintuvat,
pelkään, että kohta tulee joku talvi,
kaipauksen talvi,
jonka lumet tuskin sulavat.

Kaipaus on sellainen,
pehmentää ihmisen sydämen,
poistaa kaikki loukkaukset.
Sitten kaipaukset ystävystyvät ajan kanssa,
ihminen tottuu.
Ihminen tottuu rajoihin ja välimatkoihin,
vanhat haavat silti vuotavat.

Nyt on lakastumisen aikakausi,
tiedän,
uudet alut saavat voimansa keväästä,
kun taas kuolemat erosta.
Minä kuolen ehkä rakkaudestani teihin
tai tästä kipeästä yksinäisyydestä.

Näihin runoihin päätän tämän viikon blogin ja toivon, että ne herättäisivät ajatuksia muun muassa siitä, että emme voi koskaan nähdä suoraan toisen ihmisen sydämeen. Me emme voi tietää minkälaisia polkuja kukin on joutunut kulkemaan päästäkseen Suomeen. Me emme voi ymmärtää minkälaisia kokemuksia ihmisillä on ja minkälaisia haavoja he kantavat. Monet kantavat selässään reppua, joka on täytetty kyyneleillä, menetyksillä, surulla ja kaipauksella.


Eeva-Stiina Blomqvist

Kirjoittaja on kohtaamispaikan ohjaajana Hämeen Setlementissä.

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Tauko tekee terää!

Kevät tulee kovaa vauhtia, vaikka vielä on satanut lunta ja talvi ei ole valmis päästämään irti otteestaan. Aurinko on kuitenkin paistanut ja elämässä tahti tiivistyy ennen kesää.

Olen yksi onnekkaista, jotka saivat lopputalven nuhan piristämään kylmiä päiviä. Nyt on semmoinen olo, että kaipaa pientä taukoa. Ja siitä se idea lähtikin.

Keksin neljä taukojumpan muotoa, joita jokainen voi harjoittaa omassa elämässään:

1. Taukoliikunta
2. Aivojumppa
3. Rentoutusharjoite
4. Muut

Taukoliikunta


Taukoliikunta on oivallinen konsti kesyttää jatkuvaa istumista. Liike nopeuttaa verenkiertoa ja tehostaa aineenvaihduntaa, mikä helpottaa kylmän toimiston vilttikustannuksia. Ei ole väliä onko kyseessä hartioiden pyörittelyä tai nousu ylös tuolista ja pieni kävely päälle, pääasia että jotain tapahtuu. Internet on hyvä kaveri jos haluaa päästä asiantuntevan taukoliikunnan pariin. Jos toimistossa löytyy kaveri, jonka seinällä on veikeä venyttelyjuliste, asiasi voivat olla paremmin kuin luuletkaan ja sillä samaisella kaverilla voi löytyä pari apuvälinettäkin avaamaan jäykät jäsenet.

Aivojumppa


Jos keho on hyvässä kuosissa, ehkä aivot tarvitsevat jotakin pientä purtavaa. Ajatukset kaipaavat toisinaan välituntia, joka auttaa lisäämään päivän aikana opittuja asioita. Ehkäpä parkkiajan muistaminen sujuu luontevammin, jos aivot saavat pieniä virikkeitä tai tietokoneen ruutu näkyy paremmin, jos muistilappujen määrä pienenee työpöydällä. Mikäli koneen ruutu kyllästyttää, kaiva vanha kunnon lehti kouraan ja tee sudoku tai ristikko. Ilman apuvälineitä voi haastaa itsensä esim. taputtamaan päälakea yhdellä kädellä, kun toisella hieroo vatsaa ympyränmuotoisella liikkeellä. Avuksi voi myös ottaa visailuja, joita voi suorittaa työkavereiden kesken, jos kilpailuhenkisyys miellyttää.

Rentoutusharjoite


Ota mukava asento ja hengitä syvään.. eikös ne aina näin ala. Tämä taukoaktiviteetti ei vaadi paljon, vain hyvän asennon ja pienen hetken. Luovuus lisääntyy kehon ja mielen rentouduttua. Rentoutuksessa voi käyttää omia meditaatiokykyjään tai valmiita pieniä ohjattuja harjoituksia. Äänimaailmaan pääsee töissä varmasti parhaiten vaihtamalla kuulokkeisiin. Oli kyseessä sitten ohjattu rentoutus, valaan huutoa tai lempimusiikit, tärkeintä on ottaa pieni hetki itselle ja kiireettömyydelle.

Muu


Mitä tämä kaikki muu nyt sitten on? Ne ovat pieniä asioita. Itselläni auttaa pieni hetki, että saa näprätä puhelinta ja selata somea, niin jaksaa taas keskittyä olennaiseen. Monilla olen huomannut, että kahvilippu on salainen avain omaan pieneen taukoon. Ehkä pieni vilkaisu ulos ikkunasta ja kommentointi ulkona tapahtuvia asioita vie hetkeksi ajatukset muualle. Hauska vitsi tai ylävitonen työkaverille. Mitkä ikinä ovatkaan ne omat onnellisuuden mantrat.

Iloista ja aurinkoista kevättä,


Hanna Träff

Kirjoittaja suorittaa työharjoitteluaan Hämeen Setlementin TyöPolussa.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Vapaaehtoisen kynästä: Anna Kivi

Löysin Setlementin pälkäneläisten kahden ystävättären vanavedessä. Me olimme kolmistaan Pälkäneellä Kostiakodilla SPR:n Terhokerhon vetäjiä. Senioriklovnikoulutus tutustutti 3 vuotta sitten
Setlementtiin. Minä jäin pälkäneläisistä yksin klovniporukkaan.

Olen sitkeästi roikkunut Hämeenlinnan porukan mukana, vaikka kulkuyhteydet ovat kulkeneet mutkan kautta. Vuodet ovat osoittaneet kuitenkin, että kyllä se kyyti järjestyy tavalla tai toisella. On ollut suuri ilo päästä tiistaisin Kumppanuustalolle monine kasseineni, melkein kuin Laukku-Leenaksi kutsuttu sivistynyt nainen, joka kuljetti kassiarsenaaliaan pitkän matkaa.

Olen saanut tehdä itseopitulla käsityötaidollani vaatteita klovneille sekä kutoa, huovuttaa ja askarrella tuliaisia laitosvanhuksille. Kehittynyt mielestäni olen esiintymistaidossa hitain askelin. Pohjana minulla on harvinainen sairaus, CFS, sydän oireilee ja aivotoiminnan häiriö vei lähimuistiani. Uuden oppiminen, varsinkin ulkoa, on ison urakan takana. En aio silti heittää pyyhettä kehään.

Kansalaisopiston kirjoittajaryhmässä Pälkäneellä olen ollut toistakymmentä vuotta. Klovniuteen olen saanut käyttää omaa kirjoitustaitoani erilaisten runojen, kuten japanilaisten tankojen muodossa. Vielä lisänä minua pyydettiin tiistaina naisten käsityöpiiriin, kun jää odotteluaikaa.

Olen kutonut lahjoituskohteisiin sen mikä omalta ajaltani jää, terveyteni huomioon ottaen. Kumppanuustalolle tulen tuttuna ja siellä tervehdyksiä vaihdamme puolin ja toisin. Tiistaina tavataan taas, toivottavasti ei nahkurin orsilla, kuten entinen pääministeri Paavo Lipponen totesi.

Mitä tässä klovniuden rinnalla olen tehnyt? Omakustannekirjoittajana palasin sorvin äärelle ja saan apua taitossa. Teoksen saaminen kansien välliin on haaveenani.


Anna Kivi

Kirjoittaja toimii Hämeen Setlementissä vapaaehtoisena senioriklovnina. 

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Mitä on nuorten työpajatoiminta?

Avasimme Hätilän uuden toimipisteemme syksyllä. Toimipisteessä toimii muun muassa nuorten työpaja Duunaamo.
Hämeen Setlementin Duunaamossa kohderyhmänä ovat alle 29-vuotiaat nuoret aikuiset.

Toiminnan ytimessä ovat tavoitteellisuus, aktivointi ja mielekäs työtoiminta. Oman osaamisen sekä voimavarojen tunnistaminen tulevat bonuksena.

Yhteisö, jossa työnteon ja valmennuksen avulla parannetaan yksilön koulutus- ja työelämävalmiuksia. Lisäksi vahvistetaan nuoren toimintakykyä, arjen hallintaa ja tulevaisuuden suunnittelua.

Musta ja punainen

Muut kun hommat taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, Mitä nykyisestä kertoisin, kysyjille vastaisin. Kertoisinko päivät haasteiden, kiireen loputtoman tuntuisen? Vai sen kaiken onnistumisen? Kunnes tiesin vastauksen.

Punainen on teksti, mustat on ääriviivansa sen. Punainen on sydän, loputonta uskoa heijastaen. Musta on joskus mieli, mustat on joskus värit vaatteiden. Punaiset on huulet, jotka sua kiittää, kohtaa hymyillen.

Juuret kasvaa maahan sen, kylmään sekä routaiseen. Lämmön tunnet kuitenkin, vahvuudessa ihmisten. Hiljaa toivon kuiske soi, terveisensä huominen toi. Musta ja punainen värit ovat mahdollisuuksien.

Punainen on teksti, mustat on ääriviivansa sen. Punainen on sydän, loputonta uskoa heijastaen. Musta on joskus mieli, mustat on joskus värit vaatteiden. Punaiset on huulet, jotka sua kiittää, kohtaa hymyillen. 

Nuoriinsa luottaen,

Duunaamon Johanna

***

Hätilän toimipiste / Duunaamo (Viipurintie 35-37)
duunaamo@hameensetlementti.fi // 050 406 0606


torstai 28. helmikuuta 2019

ONE JOB. MANY HATS. - YKSI TYÖ. VAIHTUVAT ROOLIT.

Meiltä kysytään usein, millaista työmme oikeastaan on. Vuonna 2016 kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan koordinaattorien päivän (International Volunteer Managers Day) teemana oli koordinaattoreiden monet päähineet, joilla kuvattiin osuvasti erilaisia rooleja, joihin työssämme joudumme. Käytämme tässä tekstissä samoja hattuja ja yritämme sitä kautta ymmärrettävästi kertoa, millaista työmme mahtavien vapaaehtoistemme kanssa on.