perjantai 5. heinäkuuta 2019

Minun Setlementtini

Ihmisissä on hämmästyttävä määrä sisäisiä voimavaroja ja taitoja.

Minulle setlementtiliike on aina kuvastanut uskoa ihmisten kykyihin ja voimavaroihin. Ne saa esille kuuntelemalla, antamalla vastuuta, tukea ja kannustusta. Tällä tavoin voi löytää yhteisöstä voimavaroja, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.

Päivittäisessä arjessa tämä näkyy paitsi asiakastyössä, myös työntekijöiden taustoissa. Monet meistä ovat työllistyneet Hämeen Setlementtiin työharjoittelun kautta. Rohkeus luottaa kokemattomaan työntekijään alleviivaa samaa luottamusta, jota tarjoamme jokaiselle toiminnassamme mukana olevalle.
Kuvituskuva: Unsplash.com

Hämeen Setlementin arvot ovat kohtaaminen, yhteisöllisyys ja luottamus. Arvot tarjoavat alustan kohtaamiselle, jossa molemmat osapuolet oppivat. Kasvatusfilosofi Paulo Freire kuvailee kohtaamista näin:

”Kohtaamisessa kukaan ei ole täysin tietämätön, eikä kukaan täysin viisas. On vain ihmisiä, jotka pyrkivät oppimaan enemmän kuin sillä hetkellä tietävät.”

Työyhteisömme on monimuotoinen ja siitä löytyy osaamista monelta eri toimialalta. Värikkäät taustat ovat vahvuus ihmisten kanssa työskentelyssä, sillä se tarjoaa poikkeuksellisen laaja-alaisen ymmärryksen ympäröivästä maailmasta ja auttaa löytämään ratkaisuja esiin nouseviin haasteisiin.

Ei ole lopulta väliä oletko vasta alalle valmistunut vai vuosia alalla töitä tehnyt moniosaaja. Kokemus tarjoaa työyhteisölle arvokasta tietoa ja taitoa vuosien varrella kertyneistä kokemuksista. Kehittyvä nuori ei ole mukana vain oppijana, vaan tarjoaa asioihin uusia tuoreita näkökulmia ja haastaa vanhoja ajattelumalleja. Lopulta jokainen kehittyy.

Tämä kaikki on tärkeää, koska ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. Löytääksemme ihmisten kyvyt ja voimavarat meidän tulee ymmärtää elämän monimuotoisuutta erilaisista lähtökohdista. Tässä työssä Sinun ei tarvitse olla spesialisti, riittää kun olet oma itsesi. Silloin pystymme olemaan ihmisten keskellä ihmisten kesken.

Miika Peltonen

Kirjoittaja on tänään kesälomille kirmaava vapaaehtoistoiminnan koordinaattori.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Propellipäänä sopivasti pihalla

Vuosi sitten hyppäsin mukaan itselleni täysin tuntemattomaan järjestöön, jonka toiminta sosiaali- ja terveysalalla oli vieläkin suurempi mysteeri. Mikä se kolmannen sektorin rooli taas olikaan? Pipertää vain ajan kuluksi helmiaskarteluja lasten ja työttömien kanssa? Kirjoitella eläkeläisten ja maahanmuuttajien puolesta sarjatuotantona tukihakemuksia? Paskat sanon minä, Hämeen Setlementti on paljon enemmän.

Vuoden ajan olen saanut aitiopaikalta seurata monipuolista setlementtitoimintaa. Olen etuoikeutettuna päässyt sopivasti ulkopuolisena näkemään läheltä muun muassa

järjestöyhteistyön huimaa yhdistysten keskeistä kehitys- ja vaikuttamistyötä
vapaaehtoistoiminnan moninaisuutta ja sen tekijöilleen tuomaa iloa ja kohtaamisia
miestentoiminnan karskia huumoria ja rakastettavaa herkkyyttä
TyöPolun positiivista, pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työelämävalmennusta
nuorten työpajatoiminnan ja kuntouttavan työtoiminnan toimijoiden mielettömiä elämäntarinoita
ja omien vahvuuksien löytämisen riemua
aluetyön välitöntä yhteisöllisyyttä ja erilaisuuden tuomia voimavaroja
kohtaamispaikkatoiminnan puhtainta ihmisten kohtaamista ja välitöntä kanssaelämistä.


Paljon enemmänkin olisi ollut koettavissa mutta piti niistä omistakin työtehtävistä olla välillä kiinnostunut. Hallinnon ja työteliään johtoryhmän kyljessä toimiessani pääsin näkemään myös sitä välttämätöntä paperien pyörittelyä ja byrokratiasta johtuvaa päätösten teon hitautta. Järjestökentän toiminta on toisaalta kovin omaehtoista ja vapaata ja taas toisaalta tiukasti säädeltyä. Pieninkin toiminta tulee perustella, että tärkeä työ saa paperilla syyn jatkua. Uskon, että järjestöissä on sellaista ruohonjuuritason tietoa ja ilmiöiden ensituntumaa, mitä julkisen sektorin tulisi tulevaisuudessa yhteistyössä hyödyntää eikä unohtaa byrokratian rattaisiin. Mikään ei voita kentältä koottua tietoa – ja sitähän täällä tilastoidaan!

Koko Hämeen Setlementin tavoitteena on osallisuuden tukeminen, toimintamahdollisuuksien luominen, sekä yhteiskuntaan vaikuttaminen. Ja se todella näkyy. Jokainen työntekijä tekee työtään antaumuksella ja suurella sydämellä, itseään säästämättä. Ja sekin näkyy. Toimiston suljetun oven takana on vuorotellen itketty harmia ja henkilökohtaisia tragedioita, muristu ihmisten pikkumaisuutta ja naurettu katketakseen väsymystä ja huonoa huumoria. Ketään kuitenkaan syyllistämättä tai arvottamatta. Täällä jokainen saa olla oma itsensä ja juuri sillä mielellä, millä kulloinkin sattuu olemaan. Ja se on hyvä niin.

Kaikesta vuoden aikana kokemastani olen mielettömän kiitollinen. Aivan erityisen kiitollinen olen kaikesta saamastani tuesta, jota itse tämän vuoden aikana tarvitsin. Työyhteisö, joka vankan turvaverkon tavoin kannattelee ja johon voit huoletta huonoimmillasi nojata, on valtavan suuri voimavara. Se ei ole itsestäänselvyys vaan yhteishengen huolellisen vaalimisen tulos, jotain erityistä.

Kokemani perusteella suosittelen aivan kaikille kurkistusta sosiaali- ja terveysalan ja kansalaisjärjestöjen maailmaan, siihen kuuluisaan kolmanteen sektoriin. Ihmisten kanssa kasvokkain työskentely ja toisten ajatusten asenteeton kuuntelu repii sopivasti omia, opittuja ajatusmalleja. Tällainen toimistonnurkkaan eristäytynyt propellipää, kun kaipaa aina välillä irtiottoja digimaailmasta. Se oikea elämä kuitenkin on siellä ihmisten keskellä ihmisten kesken.

Rentouttavaa kesää kaikille, tavataan taas!

Karita Soittila

Kirjoittaja on tänään Hämeen Setlementistä lomien kautta pois jäävä viestintäsuunnittelija. Ja kyllä, hän käytti aloituskappaleessa kärjistyksiä ja ilmaisua ”Paskat” aivan tietoisena tehokeinona. 

torstai 20. kesäkuuta 2019

Tunnelmia vapaaehtoisten kesäjuhlista

Haluamme kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästään tärkeästä työstä aina kesän kynnyksellä ja jouluisin. Poikkeusta ei tehty tänäkään kesänä, kun kokoonnuimme viettämään vapaaehtoisten kesäjuhlia Iso-Munakkaan rannalle. Kulunutta kevättä kanssamme oli juhlimassa noin 20 Hämeen Setlementin vapaaehtoista.

Juhlapaikassa oli kaikki, mitä idyllinen suomalainen kesämökkiympäristö voi kävijälleen tarjota: mökki, iso piha, liiteri, grillauskatos, sauna ja ranta. Ainoastaan säässä oli toivomisen varaa, sillä ulkona puhalsi kova tuuli ja hento sade kasteli maastoa.

Illan avasi vapaaehtoisuuden teeman ympärille nivoutuva runo, jonka vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Laura koosti ennen juhlan alkua:


Tervetuloa Meijerin mökille,
Vapaaehtoisten kesäjuhlille.
Kohta kaikki toisillemme esitellään,
Kivat tarinat kuvakorteista kehitellään.
Luvassa on herkkuja ja juotavaa kylmää,
Monenlaista ruokaa ja tarjottavaa hyvää.
Pelejä pelataan ja kahvia juodaan,
Illan päätteeksi vielä saunotaan ja uidaan.
Olit sitten klovni, OmaKamu tai ilopilleri,
Sinkku, suttari tai luontoseniori.
Ihan jokainen Setlementin vapaaehtoinen,
Ansaitsee melkoisen mahtavan kiitoksen.
Teette kaikki arvokasta työtä,
Tarpeeksi emme kiitä edes kakkujen myötä.
Siispä tästä jakoon halaus tai yläfemma,
Rivissä teitä kiittää Miika, Eija, Laura ja Jenna.

Hyvän ruoan ja toisiin tutustumisen ohella olemme juhlissa syventyneet perinteisesti jonkun yhteisen tekemisen äärelle. Tällä kertaa vapaaehtoisten tuli keksiä oman etunimensä kirjaimista erilaisia kesäisiä sanoja, joista tehtiin ryhmätöinä kesäisiä tanka-runoja*). Valmiit runot vangitsivat ja kuljettivat lukijaa keskikesän mielenmaiseman kautta pohjoisen jylhille tuntureille:

Yötön kesäyö
 Luostotunturin huippu
 Mikä näkymä
 Sinä pieni ihminen
 On pakko nostaa malja

Tanka-taiteilun jälkeen pääsimme nauttimaan oikukkaasta Suomen kesäsäästä saunoen, uiden, jutellen ja erilaisia seurapelejä pelaillen. Herkkusuille oli jälkiruoaksi tarjolla vielä santsikuppi kahvia ja rapeaksi paistettua lettua. Juhlapaikalta poistui illan päätteeksi rentoutunut ja iloinen joukko odottamaan keskikesän juhlia!

Haluamme toivottaa kaikille vapaaehtoisillemme hyvää kesää! Suuret kiitokset jokaiselle mukana toiminnassa olleelle ja olevalle vapaaehtoiselle – teidän ansiostanne järjestössämme on hienoa ja monipuolista kansalaistoimintaa, josta voimme kaikki olla ylpeitä!

Jenna, Laura, Eija ja Miika

Kirjoittajat ovat Hämeen Setlementin vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreita.

*)Tanka on japanilainen runouden laji, jossa rivit jakautuvat viiteen tavukappaleeseen muotoon 5 tavua-7 tavua-5 tavua-7 tavua-7 tavua. Yleensä yksi rivi sisältää yhden kuvan tai idean; toisin kuin suomalaisessa runoudessa, tanka-runoudessa ei pyritä "kietomaan" rivejä yhteen, tosin parhaassa tankassa viisi riviä sulautuvat saumattomasti yhteen ajatukseen. Muuten tankan kirjoittamiseen ei ole virallisesti mitään tarkkoja sääntöjä.  (Wikipedia)

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Miltä näyttää kesän 2019 bucket list?

Kesä ja etenkin loma on mitä parhainta aikaa kokeilla uutta, hullutella tai tehdä jotakin sellaista, josta on jo pitkään haaveillut. Blogikirjoitusta ja pian häämöttävää kesälomaa miettiessäni tuli mieleen, mitä haluaisin kesällä tehdä. Millainen olisi minun kesäloman bucket list?

Siis, mikä ihmeen ämpärilista?

Bucket list käännettynä suoraan Suomeksi olisi ämpärilista. Käytännössä sillä kuitenkin tarkoitetaan listaa asioista, jotka halutaan toteuttaa ennen kuolemaansa. Taustalla on englanninkielinen sanonta to kick the bucket, eli potkaista tyhjää. Suomeksi listan nimi voisikin olla vaikka veivilista, meidän oman ilmaisun heittää veivinsä pohjalta.

Päivänkakkaroita kesäkimppuun - ehdottomasti!
Vaikka en ajattele, että edessä on elämäni viimeinen kesä, kokosin kymmenen kohdan listan pienistä asioista, joita haluaisin kesän aikana toteuttaa. Tällainen siitä sitten tuli:

1. Käydä kesäteatterissa, mieluusti sellaisessa harrastajateatterissa, jossa en ole aiemmin käynyt.
2. Lähettää perinteinen lomapostikortti ystävälle tai sukulaiselle.
3. Lukea ulkona kirjaa, mieluusti kesämökin terassilla kahvikuppi kädessä.
4. Kerätä kukkakimppu luonnon kukista ja antaa se lahjaksi jollekin.
5. Kokeilla jotakin uutta smoothie-reseptiä, johon tulee tuoretta minttua.
6. Laulaa täysillä mukana ulkoilmakonsertissa kädet ilmassa heiluen.
7. Kävellä paljain jaloin aamukasteisella nurmikolla.
8. Paistaa muurinpohjalettuja ja syödä ne tuoreiden marjojen kera.
9. Käydä aamu-uinnilla.
10. Kokeilla sup-lautailua.

Eiköhän näillä unohdu työkiireet tehtävälistoineen ja pääse hyvään lomafiilikseen. Ja lisää voi keksiä koko kesän ajan.

Mutta millainen mahtaisi olla sinun bucket list?

Mitä haluaisit kesällä tehdä tai kokeilla?

Kerro omasi vaikkapa kommentteihin, seuraavan kerran työkaverille töissä tai ystävälle kävelylenkin varrella! Samalla voit tehdä itsellesi lupauksen, että ainakin muutaman niistä toteutat tai keksit parempia kesäpäivien kuluessa.

Elämyksellistä kesää 2019,

Heli Laurikainen

Kirjoittaja on Hämeen Setlementin Järjestöyhteistyön järjestökoordinaattori.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Ihmisen paras ystävä

Olen saanut olla viimeiset 11 vuotta Veikko-koiran onnellinen omistaja. Yhdessä olemme tutustuneet jo kuuteen eri kotikaupunkiin ja vaihtaneet opiskelijaelämän työelämään. Suhteemme on kestänyt ja vain vahvistunut ajan myötä. Nykyään luen vaikkapa jo Veikon kulmien asennosta tai pienestä tuhahduksestakin, mitä hän on vailla.

Samoin Veikko lukee minua kuin avointa kirjaa. Kenkä- ja vaatevalinnat ja niiden eri tarkoitukset eivät mene häneltä taatusti ohitse. Monta kertaa olen pysähtynyt kiitollisena miettimään kaikkia niitä asioita, joita tämä pieni karvakamu on elämääni tuonut. Koiran mukanaan tuomista positiivisista vaikutuksista on saatu myös tutkittua tietoa.

Koiran silittäminen vähentää stressiä, alentaa verenpainetta ja rauhoittaa sykettä. Koira ei koskaan arvostele, eikä se osaa valehdella, mikä tekee siitä hyvin luotettavan ja lojaalin ystävän. Koiran silmiin katsomisen on havaittu erittävän ihmisessä oksitosiini -hormonia, mikä lisää hyvänolon tunnetta, kiintymyksen muodostumista ja levollisuutta. Koira ei murehdi menneitä, eikä liioin huolestu huomisesta. Koira elää tässä ja nyt sekä antaa meille ihmisille hyvää esimerkkiä toimimaan samoin.

Myös yhä useammassa työpaikassa koiran läsnäololla on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia työntekijöiden työkykyyn. Tutkimukset ovat osoittaneet, että toimistokoira voi muun muassa lievittää työntekijöiden stressiä ja lisätä tuottavuutta sekä tiimihengen muodostumista.

Veikko vierailee välillä työpaikallani TyöPolun Lahden toimipisteellä. Noina päivinä Veikko keskittyy olennaiseen; rentoutumiseen ja ylimääräisten rapsutusten keräämiseen. Kun työpäivä on ohi ja läppärin kansi laskettu alas, myös Veikko havahtuu päiväuniltaan. Pienet nappisilmät katsovat minua kysyvänä: ”Minne seuraavaksi lähdetään?”.

Jenni Saksholm

Kirjoittaja on työhönvalmentaja Hämeen Setlementin TyöPolussa.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Yhden tukisuhteen tarina

Yhteinen matkamme tuettavan kanssa alkoi ajatuksesta, että lapsen olisi hyvä saada niin vahva suomen kielen pohja kuin mahdollista. Hänen vanhempansa olivat maahanmuuttajia eri maista, joten perheen yhteinen kieli oli englanti. Kotona yritettiin puhua suomea, mutta se oli vaikeaa puutteellisen kielitaidon vuoksi.

Olin tavannut lapsen mummun jo vuosia sitten ja yllätys oli suuri, kun tapasimme uudestaan vuosien jälkeen. Tämä asia vaikutti myös siihen, että haluan auttaa tyttöä, joten aloitimme tukihenkilösuhteen.

Välillä ehdittiin
ihmettellä myös linnan
kauniita maisemia.
Olemme käyneet yhdessä useissa eri paikoissa. Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin näyttelyt- ja leikkitilat ovat olleet suosikkeja. Siellä lapsi saa katsoa, kokeilla sekä leikkiä tiloissa, minkä lisäksi vaihtuvat näyttelyt ovat olleet todella mielenkiintoisia. Asioiden ja tekemisten nimeäminen ovat tuoneet paljon uutta sanavarastoa ja tyttö on saanut rohkeutta kokeilla erilaisia asioita.

Myös kirjaston leikkitila on tuonut tullessaan uusia kirjoja, joita olemme katselleet ja lukenet yhdessä. Keskittyminen asioihin on saanut harjoitusta kirjastokäynneillä. Hämeenlinnan erilaiset museot ja näyttelyt ovat tulleet myös tutuiksi.

Liikuimme myös paljon luonnossa. Kävimme Aulangolla tiirailemassa eläimiä, leikimme puistoissa, kiipeilimme graniittilinnalla, kävimme katselemassa näkötornista maisemia, seikkailimme tuijametsän pitkospuilla, kahlasimme Ahvenistolla vedessä, heittelimme kiviä veteen sekä seurasimme lintujen lentoa ja sukeltajien toimintaa.

Keväällä kävimme useamman kerran uimahallissa, joka olikin todella hauska ja mielenkiintoinen kohde tytölle. Pisteenä i:in päälle saimme vapaaliput Aulangon kylpylään, johon olikin hyvä päättää yhteinen matkamme.

Olen saanut ilolla seurata, kun tytön sanavarasto on karttunut ja hän on saanut rohkeutta ja osaamista lisää. Matkallemme on mahtunut todella paljon ja olen kuvannut paljon tekemisiämme sekä touhuamisiamme. Teetin kuvista perheelle muistoksi koosteen retkistämme. Yhteiset muistot ovat kauniita säilyttää.

Tuula

Kirjoittaja on vapaaehtoinen tukihenkilö Hämeen Setlementissä.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Miksi mies ei itke?

Ajattelin aluksi otsikoida tämän viikon tekstini muotoon ”Mies, muistathan itkeä”. Aloin lopulta pohtia, miten voisin kehottaa miehiä tekemään jotain sellaista, mitä en itsekään kunnolla osaa. Olen surkea itkemään, olen aina ollut.

Vietin tällä viikolla kaksi päivää Miestyön Foorumissa Hämeenlinnassa, jonka teemana oli rosoinen mies. Rosoisen miehen käsite ei ole yksiselitteinen, kuten eivät käsitteet yleensäkään. Virallista luonnehdintaa tuskin edes löytyy, mutta moni yhdistää miehen rosoisuuden päihteisiin tai rikollisuuteen. Itse olen taas sitä mieltä, että jokainen mies on rosoinen. Koen itseni rosoiseksi. Enemmän tai vähemmän, riippuen elämäntilanteesta.
 
Kuvituskuva: Pixabay.com.
Rosoisen miehen käsitettä mielenkiintoisempi aihe on suomalainen mies. Kuuluisan sanonnan mukaan suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa. Vaikka sanonta itsessään on vanhentunut, siinä on edelleen mukana totuuden siemen.

Entisaikoina suomalaisella miehellä oli ruskeat housut, vaalea kauluspaita, henkselit, maatila ja kaunis vaimo. Entisaikojen suomalainen mies ei pelännyt näyttää tunteitaan, kunhan oli ennen purkaustaan tyhjentänyt pullollisen miestä vahvempaa. Nykyajan suomalainen mies näyttää kovin toisenlaiselta, mutta yksi asia on säilynyt: suomalainen mies ei edelleenkään ole järin hyvä näyttämään tunteitaan.

Ajatelkaapa ala- tai yläkoulua, monia joukkueurheilulajeja tai miesvaltaisia työyhteisöjä. Poika ei voi itkeä julkisesti koulussa, koska se koetaan heikon ihmisen merkiksi. Joukkueurheilussa suomalainen mies saa itkeä vain, jos rakas naapurimme on pöllyttänyt MM-kisoissa leijonaturkkia uskomattomalla nousulla tappioasemasta.

Asetelma asenteiden suhteen on syystä tai toisesta täysin nurinkurinen. On vaikea ymmärtää mistä johtuu, että itkeminen nähdään heikkoutena. Itkeminen on vahvan ja rohkean ihmisen merkki, koska silloin uskaltaa näyttää ympärillä olevilleen olevansa heikko ja haavoittuva. Se kertoo luottamuksesta ihmisiin, jotta he eivät käytä tilannetta hyväkseen lyömällä lyötyä.

Oman kokemukseni mukaan itkeminen vapauttaa ja helpottaa. Kaikkinensa itkeminen on hyvin positiivinen kokemus. Miksi en sitten pysty itkemään? Uskon, että siihen vaikuttaa moni asia, mutta taustalla on myös edelleen ympäristön olettama kuva miehestä, siitä millainen kunnon suomalainen mies on. On helpompi nielaista suru ja piiloutua, kuin näyttää syvin tunne ihmisille. Kynnys on korkea.

Minut on kasvatettu puhumaan tunteista ja hallitsen sen mielestäni melko hyvin. Minua ei ole kuitenkaan opetettu näyttämään itkemällä negatiivisia tunteita ja uskon sen olevan suuri syy siihen, miksi mies ei itke. En muista kovinkaan montaa kertaa nähneeni, että sukuni miehet olisivat itkeneet. Esimerkin voima on valtava. Isältä pojalle periytyy moni asia, tässä tapauksessa myös piilossa nyyhkyttäminen.

Juuri siksi aihe on tärkeä. Suomalaisen miehen ei tarvitse olla jäyhä jurottaja ja me voimme vaikuttaa siihen näyttämällä tuleville sukupolville erilaisen miehen mallin.

Minä olen herkkä ja rosoinen mies. Aion myös opetella itkemään. Se ei tee minusta vähemmän miehistä. Suomalainen mies puhuu, pussaa ja itkee, joten unohtakaa suo, kuokka ja kirves. 


Miika Peltonen

Kirjoittaja on herkkä suomalainen mies ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Hämeen Setlementissä.